maanantai 25. maaliskuuta 2013

Koiranpoika sairastaa

Häntä siis hellikäämme. Herra Koira on sairastellut pari viikkoa, kerrotaanpa nyt vaikka hieman siitä.

Koira alkoi yllättäen oksennella ja ripuloida pari viikkoa takaperin. Kävimme vastoin yleistä käytäntöämme Västriku loomaklinik -nimisellä eläinklinikalla, joka tosin on kaiketi samaa firmaa yleensä käyttämämme Tatari loomaklinikin kanssa, koska oli viikonloppu eikä vakkaripaikka ollut auki. Koira sai diagnoosiksi vatsan tai suoliston tulehduksen, jonka hoitoon määrättiin antibioottikuuri pistoksina. Kyllä, pistoksina! En ole kuullut, että Suomessa juurikaan määrättäisiin kotihoitoon piikkejä, jos ei ole ihan pakko. No, pisteltiin sitten koiraa kerran päivässä, meni aika hyvin näin amatööreiltä. Mies piti kiinni ja minä piikitin.

Koirien lääkityksestä Virossa noin yleisemmin on sanottava, että Suomesta kannattaa ostaa käsikauppatavarana myytäviä lääkkeitä eläimille, jos niitä tarvitsee. Täällä sellaisia ei nimittäin ole. Apteekista saa ainoastaan erilaisia loishäätötuotteita, esim. meille tuttua Canicur-nimistä koirien vatsaa rauhoittavaa lääkettä (tai sen sisarvalmistetta) saa ainoastaan eläinlääkäriltä. Hinnat ovat samaa luokkaa Suomen apteekkihintojen kanssa, joten koiraa tai kissaa lääkitessä kannattaa vierailla Suomen apteekissa, vaikka muuten suosittelenkin lääkeostoksissa suosimaan virolaisia apteekkeja, noin hinnan puolesta.

Antibioottikuurin aikana koira alkoi syödä ja juoda tavallista enemmän. Ensin alkuun ajattelin, että tavallista suurempi ruokahalu ja jano ehkä johtuu monen päivän vatsalaukun tyhjennyksestä. No, se vain jatkui, etenkin vettä menee litratolkulla päivässä. Vastaavasti toisesta päästäkin sitten tulee tavaraa ulos tavallista enemmän, yhdellä koivennostolla sammuttaisi alkavan maastopalon. Tänään sitten kävimme Tatarilla otattamassa verikokeet koirasta, jotta saadaan selville, mikä karvaista ystävää vaivaa. Verensokerin pikatesti näytti normaaleja arvoja, mikä oli helpotus, sillä en tosiaan haluaisi alkaa hoitaa diabeetikkoa kotona, kokemusta appivanhempien koirasta on. Maksa-, munuais-, kilpirauhas- ja haimatestien tulokset saamme ensi viikolla, sitä kauhunsekaisin tuntein odotellessa. Koiran emolla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, joten siihen suuntaan on sukurasitetta (rodussa esiintyy jonkin verran yleisemminkin). Siihen oireet eivät kuitenkaan viittaa, sillä koira ei ole lainkaan väsynyt ja flegmaattinen vaan pikemminkin päinvastoin.

Virolaisista eläinlääkäreistä minulla ei ole pahaa sanottavaa. Käynti lauantaipäivällä Västriku loomaklinikalla maksoi viitisenkymppiä, sisältäen röntgenkuvat, tulehdusarvojen mittaamisen verikokeella ja lääkkeet. Tämänpäiväisestä käynnistä sai pulittaa melkein satasen, mutta enpä lähde edes veikkailemaan, paljonko vastaavasta saisi Suomessa maksaa... Käyntiin sisältyi kuitenkin myös ekinokokkimadotus pillereineen, Suomessa kunnallinen eläinlääkäriasema otti pelkästä madotuksesta joulun aikaan nauramatta melkein 50 euroa. Eläinlääkärit ovat ammattitaitoisen oloisia ja mukavia, ainakin kaikki ne, joihin olen törmännyt. (OK, voin epäsuositella yhtä paikkaa Lasnamäellä, mutta siellä kävimme vain kerran ottamassa ekinokokkimatolääkkeet... Epäsuositus siitä, ettei eläinlääkäri puhunut oikein muuta kuin venäjää, viroa murtaen, mutta englantia ei lainkaan.)

Taudista on kärsinyt koiran lisäksi parvekkeemme. Noin puolivuotiaasta alkaen Herra Koira on ollut sataprosenttisen sisäsiisti, eikä nytkään ole kertaakaan pissinyt sisälle, ei edes oksentanut. Sen sijaan parveke on saanut osumia. Olen tässä odotellut suojasäitä, jotta pääsisin irrottelemaan parvekkeelta jäätyneitä oksennus- ja pissalammikoita... Ah koiranomistajan onnea.

Potilas-parka pötköttää olohuoneen lattialla aika voipuneena koettelemuksistaan. Se kuitenkin kesti verikokeiden otot kuin mies, tuon kanssa eläinlääkärissä käyminen on melkein mukavaa verrattuna ainakin yhteen aiempaan koiraani... Taas Herra Koira sai kehuja hyvästä käytöksestään eläinlääkäriltä ja hoitajalta, ei edes yrittänyt purra piikittäjiään ja seisoi pöydälläkin hyvässä järjestyksessä. Jos jonkin neuvon voisin tuleville koiranomistajille antaa, niin totuttakaa koiranne siihen, että sitä pyöritellään ja pallotellaan eri tavoilla, ja että myös vieraat ihmiset saavat koiraa kopeloida! Tämä ei ainakaan eläinlääkärin mukaan tosiaan kuulemma ole itsestäänselvyys, ei Virossa eikä Suomessakaan.

Ei kommentteja: