Meikäshoppaajan Tallinna

Olen varmaan jo moneen kertaan todennut, ettei Tallinnaan kannata tulla enää halvempien ostosten perässä. Oikeasti Suomea halvempi hintataso on enää muutamalla tuoteryhmällä, alkoholilla ja tupakalla kai suurin hintaero on. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, voi ruokaostoksissa säästää käväisemällä hakemassa Tallinnasta juustoa, lihaa ja leipää ym. Ulkona syöminen täällä kannattaa, Suomen ketjuravintoloiden pihvin hinnalla syö kolmen ruokalajin illallisen oikeasti hyvässä ravintolassa. Vaatteita ei edullisuuden takia kannata täältä ostaa, mutta valikoiman takia ehkä. Tämä tuli taas todistettua viikonlopun vieraiden kanssa. Ei kannata jäädä Viru-keskukseen pyörimään, samat merkit saa halvemmallakin muualta kaupungista, jos sattuu tykkäämään esim. virolaismerkkien vaatteista. Turisti pääsee satamasta ilmaisbussilla Rocca al Maren ostosparatiisiin (/helvettiin?), mutta tässä muutamia muita vaihtoehtoja, jos se on jo nähty:

Olen jo muutaman kerran käväissyt Veerenni-kadulla Baltika Kvartaalin Moetänav- eli muotikatu-kaupassa. Myynnissä on vain virolaismerkkien vaatteita: Monton, Mosaic, Ivo Nikkolo, Bastion ja Beself, miehille on Baltmanin (Viron Dressmann) iso osasto ja Montonillakin on miehille vaatteita. Valikoimaa riittää, myynnissä on myös ko. merkkien kakkoslaatua ja erien loppuja edulliseen hintaan. Suomen-vieraamme kanssa piti sovittaa vain paria takkia, lopulta henkilökunta miltei heitti meidät sovituskopista ulos sulkemisaikaan. Minä ostin lopulta takin, vieraamme samoin, hänelle tarttui mukaan myös mekko. Vieraamme ei ehtinyt sovittaa kaikkea mitä olisi halunnut, mutta sovimme että otamme shoppailun uusiksi joku kerta. Me menimme autolla paikalle, mutta sinne pääsisi keskustasta myös bussilla nro 16 (älkääkä nyt vaan kukaan lähtekö tänne keskustasta "vähän oikaisemaan" ainakaan ilman karttaa! Näyttää kartalla helpolta, mutta on samanlainen sokkeloalue kuin kotoinen Kadriorg. Tulee taas paikallisoppaille töitä muuten... Taksi ei maksa paljon sekään.) Samassa keskuksessa on joitain pieniä kahviloita ym, ikävä kyllä viereinen viinimyymälä on laittanut ilmeisesti lapun luukulle. Suositellaan nyt tätä täälläkin, ettei kuole koko kauppakeskusyritelmä pois!

Bastionilla on myös tehtaanmyymälä Kopli-kadulla. Valikoima on pienempi, mutta hinnat hyvin edulliset. Myynnissä on jonkin verran kankaitakin, ja enemmän mallikokoisille (36) muotinäytöksissä käytettyjä kappaleita. Perille pääsee näppärästi ratikalla, tosin kävelymatka esim. Vanhasta kaupungista ei ole pitkä. Pysäkki on Telliskivi, edessä näkyvän pienen ostoskeskuksen (Säästumarket ym.) sivua Koplin suuntaan seuraten löytää pienen, huonosti merkityn myymälän, jossa tosiaan voi tehdä kivoja löytöjä. Telliskivessä ollessa kannattanee käväistä myös vanhan traktoritehtaan tiloissa myymälöissä Telliskivi-kadulla, käsitöihin ja designiin erikoistunutta keskusta kehitetään koko ajan ja uutta aukeaa koko ajan. Hyviä ravintoloitakin nurkilla on nälkäisille shoppaajille, esim. F-hoone ja Bistroo Kukeke, joiden lounastarjouksista nauttimista suosittelen. Nälkä ei jää, sen sijaan shoppaamiseen jää enemmän rahaa... Samalla suunnalla on Balti Jaaman lähellä Vana-Kalamaja-kadulla myös esim. Suvan sukkatehtaan myymälä, jossa on niinikään kaupan mm. kakkoslaatua ja erien loppuja kauppojen hintoja halvemmalla. Suvalta saa sukkien lisäksi sukkahousuja myös pitkille naisille, trikoita ja pyjamia lapsille ym. Kotipaikkakuntani entinen ylpeys Vendi on ilmeisesti tätä nykyä Suvan tuotemerkki myös, ainakin tehtaanmyymälästä saa Vendin vaatteita. Ympäri käydään, minun lapsuudenaikaiset sukkahousuni olivat usein Vendin (silloinen Veikka-neule) tehtaanmyymälästä...

Koplin suunnalla on suht paljon second hand - myymälöitäkin. Kun ajelee Telliskiveltä vielä muutaman pysäkinvälin Angerjan pysäkille, päätyy Paavli kaltsukas - nimisen kierrätyskeskuksen nurkille. Kaltsukas tarkoittaa rättikauppaa, vaatteita on tarjolla aika tavalla ja mukavaan hintaan. (Kaikkien samalla alueella sijaitsevien "vintage"-kauppojen hintatasosta ei voi sanoa samaa, serkkutyttö oli käväissyt jossain, jossa ruotsalaisketjun käytetyistä mekoista pyydettiin uuden hintaa, ellei enemmänkin. Toisaalta kokemukseni mukaan ruotsalaiskama menee kaupaksi paikoissa, joissa ko. ketjujen kauppoja ei vielä ole. Ikea teki kauppaansa sana Vaasan kirppareilla ja H&M Rovaniemellä, kunnes merkin kauppa avattiin kaupunkiin.) Toinen kierrätyskeskus keskusta-alueen liepeillä on Tatari-kadulla, varsin lähellä Moetänavaa. Siellä on sitten enemmän käyttötavaraa ym. Käytettyjä vaatteita ostaessa kannattaa kyllä pitää silmät auki hintojen suhteen, osa second hand -kaupoista hinnoittelee aika ronskilla kädellä. Toki aina voi yrittää tingata, kokemukseni mukaan virolaiset eivät siitä pahastu.

Jos tykkää tehdä itse vaatteita tai muita käsitöitä, Tallinna on aika paratiisi. Ihan jo Tartu maanteeltä saa kaikkea, mitä harrastelijaompelija tai -kutoja voi kuvitella, suomalaisesta näkökulmasta erinomaiseen hintaan vieläpä. On Abakhan fabrics, KangaDzungel ja sokerina pohjalla Karnaluks (KARTTA MUKAAN jos tänne meinaatte!). Niin, ja toisella puolen katua ainakin Lõng ja Lõngast, suom. lanka ja langasta, kertookin kaiken. Mukaan tarttuu takuuvarmasti kankaita, nauhoja, nappeja, vetoketjuja, lankoja ja tilpehööriä, josta kuvittelet tekeväsi vielä upeita luomuksia omaksi ja perheenjäsenten iloksi. Meillä käsityöharrastuksesta kärsii lähinnä pikkuneiti, jolle olen askarrellut mm. välikerrosvaatteita, mekkoja ja viimeisimpänä kevääksi hupparin. Joka kerta kangaskaupassa käydessäni joudun koettelemaan itsekuriani, etten osta kauppaa tyhjäksi. Inspiraatiosta ja kangaspakasta kun on vielä pitkä matka valmiiseen vaatteeseen, aika ei riitä kaikkeen mitä mieli tekisi tehdä.

Vielä on testaamatta paikallisten lastenvaatemerkkien Hupan ja Lennen lastenvaate-outletit. Ostimme pikkuneidille viime keväänä sekä Huppa- että Lenne-merkkiset ulkoilupuvut, molemmat havaittiin hyviksi, mutta pieniähän ne jo ovat kumpikin. Tulee siis varmaan lähdettyä tuonnekin. Vinkkinä, että ainakin Hupalla on Titeturg-nimellä lastenvaatteiden poistomyyntejä viikonloppuisin Männiku teellä Mustamäellä pari kertaa kuussa. Hinnat ovat kuulemma edulliset ja asiakkaita piisaa. Ehkä jo maaliskuussa lähdemme katsomaan, jos seuraavatkin ulkoiluvaatteet olisivat virolaista alkuperää.

Synttärit!

Vietin jonkin aikaa sitten syntymäpäiviäni, ja Eesti vabariik juhli myös. Juhlin suomalaisittan, eli en juhlinut oikeastaan ollenkaan. Mies ja lapsi lauloivat onnittelulaulun, sain kukkia ja pienen lahjankin. Virolainen naapurini sääli minua kovasti, kun minulla ei ollut minkäänlaisia juhlia, ei edes pientä kakkua tms. Hän hieman rauhoittui, kun kerroin olevani menossa ystäväni luo, ostavani matkalla kakun ja sitten yhdessä lasten kanssa syömme sitä.

Suomalaisena en enää tässä iässä jaksa joka vuosi tehdä suurta numeroa ikääntymisestäni, synttäreitä on takana kuitenkin jo yli 30. Virolaiselle syntymäpäivät ovat usein valtavien juhlien aihe. En oikein tiedä, mistä tämä johtuu. Neuvostoaikanahan kirkollisten juhlapyhien, joulu mukaan lukien, juhlinta oli pannassa, mutta syntymäpäivää sai viettää mielin määrin, ehkä siksi se on niin suosittua. Oikeastaan virolaiseen juhlapyhien ketjuun on vain lisätty lisää juhlittavaa uuden systeemin myötä: ystävänpäivää näytettiin juhlivan länsimaisen krääsäjuhlan merkeissä, kohta onkin taas naistenpäivä ja naistenpäivän lahjat. Naistenpäivä on todella iso juttu, kukkakauppojen ja alusvaatepuotien kulta-aikaa. Joulu oli kuten Suomessakin, ja perään venäläiset juhlivat uutta vuotta lähes kuten me joulua. Molempia itsenäisyyspäiviä juhlitaan juhlavasti, tätä helmikuun itsenäisyyspäivää juhlavammin. Niin, ja sitten on vielä pääsiäinen, laskiainen ja ennen kaikkea juhannus. No, virolaiset tykkäävät bilettää. On pyhien joukosta sentään karsittu pois ainakin Voitonpäivä, sitäkin tosin osa venäläisvähemmistöstä tuntuu viettävän.

Ennen synttäreitäni minua onnittelivat jo mm. lähikauppani ja puhelinoperaattorini. Synttäriaikaan olisi saanut alennuksiakin kaupasta, mm. kakut, valmisruuat ja alkoholittomat juomat saa syntymäpäivien aikaan halvemmalla. Suomessa voisi joku vetää vaikka herneen nenään jos saisi synttäreistään muistutuksia kaupalta. Suomessa syntymäpäivien juhliminen tuntuu olevan aikuisiällä sallittua isommassa mittakaavassa vain pyöreiden vuosien johdosta.

Pyöreät vuodetkin ovat vähän erilainen käsite täällä. Suomalais-virolainen tuttuni kertoi työpaikallaan itäneestä katastrofinpoikasesta, kun työkaverit olivat unohtaneet erään kollegansa merkkipäivän! Hän kun täytti vielä pyöreitä vuosia! 55 vuotta! Onneksi erään kollegan pöytälaatikosta oli löytynyt lahjajemma, jossa oli ollut kaunis kaulakoru, joka sitten asiaankuuluvin juhlamenoin luovutettiin tyytyväiselle päivänsankarille. Synttäreitä ei sovi unohtaa.

Omat synttärini vedin siis matalalla profiililla. Tasavallan syntymäpäivää juhlistimme ilmeisesti varsin virolaisesti: katsoimme tv:stä puolustusvoimain paraatin ja illalla presidentin kättelyt. Ihan niin kuin Suomessakin. Sini-must-valge-lippua emme vetäneet salkoon, sillä meillä ei ole sen paremmin salkoa kuin lippuakaan. Kerrostalomme talkkari oli huolehtinut tästä puolestamme. (Kuten muuten kanssaexpatriaatti S on mainiossa blogissaan todennut, liputaja on viroksi itsensäpaljastaja, joten kansallinen liputuspäivä kuulostaa aavistuksen arveluttavalta)

Presidentillä on täälläkin urakkaa, kättely kesti kolmisen tuntia. (minusta näytti siltä, että niin presidentiltä kuin rouvaltakin alkoi kunto loppua maratoonin loppuvaiheessa...) Juorutoimittajia hemmotellaan, ei tarvitse arvailla mikä kenenkin ministerin miehen nimi olikaan tai kuka onkaan tuo daami kansanedustajan käsipuolessa, koska kaikki vieraat kuulutetaan nimellä sisään. Iltapukueleganssi oli kuten Suomessakin, tosin mielestäni kansallispukuja oli enemmän. Virolaiset kansallispuvut ovat aika hienoja, etenkin miesten pukujen pitkistä takeista tykkään. Esim. tästä linkistä voi käydä katsomassa, minkä tyyppisissä vaatteissa presidentin vastaanotolla biletettiin.

Täkäläiset presidentin itsenäisyyspäiväjuhlat eroavat suomalaisista siten, että kun Sauli joutuu kutsumaan koko porukan kämpilleen, Toomas Henrik saa vaihtaa paikkaa vuosittain. Viime vuonna taidettiin juhlia Tartossa, tänä vuonna Tallinnan Estonia-teatterissa. Tosin Saulikin joutuu tänä vuonna päättämään uuden juhlapaikan, normaalin residenssin ollessa rempassa. Mitä jos Sauli vuokraisitkin vaikka laivan? Siinä matkalla Tallinnaan ehtisit hyvin kätellä porukan, kävisitte poimimassa Toomas Henrikin ja Evelinin mukaan ja juhlisitte yhdessä veljeskansojen päämiehinä? Voisitte vaikka suunnitella edessä häämöttäviä 100-vuotisjuhlia. Toki samalla voisi poiketa hakemassa tuliaiskonjakin ja sikarit Viinalinnasta, kutsuvieraatkin varmaan tykkäisivät.

Survival estonian

Pöllin idean Tallinlanna-blogin kommenteista. Omasta viron opiskelustani innostuneena, kas tässä sanasto, jota turisti voi tarvita:

Kaupassa yleensä:

Avatud = avoinna, ks. lahti
Allahindlus = alennusmyynti
Halb = huono
Hea = hyvä
Hele = vaalea
Hind = hinta
Kaup = tavara
Kauplus = myymälä
Kliendikaart = asiakaskortti
Kollane = keltainen
Lahti = avoinna
Odav = edullinen
Pakend = pakkaus
Pakkumised = tarjoukset
Pood = kauppa, puoti
Pruun = ruskea
Päritolumaa = alkuperämaa
Roheline = vihreä
Suletud = suljettu
Tasuta = ilmainen
Tasuline = maksullinen
Teenindaja = asiakaspalvelija
Tume = tumma
Väike = pieni

Aukioloaikojen seuraamiseksi myös seuraavasta lienee hyötyä:
E - Esmaspäev - maanantai
T - Teisipäev - tiistai
K - Kolmapäev - keskiviikko
N - Neljapäev - torstai
R - Reede - perjantai
L - Laupäev - lauantai
P - Pühapäev - sunnuntai

Juust, salat, liha, kala, kana ja sibulad lienevät selvää kauraa, mutta silti muutama sana osastoon Ruokakaupassa: (käynee myös ravintolassa, vaikka listat melkein aina englanniksi ja suomeksi onkin käännetty)

Aedviljad = vihannekset
Hakkliha = jauheliha
Hapukoor = hapankerma. Kevyimmät 10% rasvaa sisältävät ovat kuin kermaviilit, tuhdimmat 30% lähempänä smetanaa. Yleismauste.
Hapupiim = piimä
Hommikusöök = aamiainen (myös aamiaismurot voivat olla kaupassa tällä nimellä)
Juurviljad = juurekset
Jäätis = jäätelö
Kaaluda = punnita. Monissa kaupoissa vihannekset ym. punnitaan kassalla (kaaludakse kassas), kannattaa kuitenkin tarkastaa näkyykö vaakaa.
Kaer = kaura
Kali = kotikalja
Kama = talkkuna virolaisittain
Kondita = luuton. Täällä myydään paljon lihaa luineen, joten jos luita ei halua, kannattaa tämä tarkistaa. Luineen on kondiga.
Kapsa = kaali
Kartul = peruna
Kohuke = eräänlainen rahkamakeinen tai -jälkiruoka. Löytyy maitohyllystä. Varoitus! Voit jäädä koukkuun!
Kohupiim = eräänlainen rahka. Sikahyvää! Monissa kakuissa, leivoksissa jne.
Külmutatud = pakaste
Köögiviljad = vihannekset
Laua- = pöytä- (esim. lauavein = pöytäviini)
Leib = tumma leipä, ks. Sai
Mahe = luomu, voi olla myös öko. Mahe voi tarkoittaa myös mietoa.
Mahl = (tuore)mehu
Morss = tiivisteestä laimennettu (marja)mehu
Must leib = musta leipä, virolainen tumma leipä. Ei sisällä verta kuten suomalainen musta leipä.
Nisu = vehnä
Odra = ohra
Piim = maito
Piimatooted = maitotuotteet
Pirukas = piirakka
Puuviljad = hedelmät
Rukki- = ruis-
Sõstrad = viinimarjat. Tarjolla yleensä värit must, punane ja joskus roheline tai valge.
Sai, saia = vehnäleipä, myös pulla.
Stritsel = stritseli, eräänlainen suolainen vehnäleivonnainen. Hyviä tuoreena.
Suitsu- = savu- (kaikkea saa Virosta savustettuna. Kaikkea.)
Terav = voimakkaan makuinen, mausteinen
Toit = ruoka, ruokalaji. Esim. koeratoit = koiranruoka. Monikko toidud.
Uba = papu. Monikkomuoto oad. Ihana kieli!
Vein = viini
Viin = viina
Viiner = nakki
Viilutatud = siivutettu
Viinamari = viinirypäleet. Ks. sõstrad
Viigimari = viikunat
Vorst = makkara
Õlu = olut
Õli = öljy
-vaba = ilman jotain. Esim. alkoholivaba = alkoholiton, gluteenivaba = gluteeniton.

Tässä muutama mieleen tullut juttu. Saa jatkaa listaa (ja kommentoida jos joku on perustavanlaatuisesti väärin!)

Laivareissusta ja hyväntekeväisyydestä

Ei, otsikon aiheet eivät liity mitenkään toisiinsa. En taas vaan ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, joten pitää ympätä samaan muutama juttu...

Käväisin ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan yksin rilluttelemassa. Vanhat työkaverit kutsuivat kokoontumiseen Helsinkiin, joten hyppäsin lauttaan ja lähdin. Siitä omasta rauhasta ja ajasta olin oikeastaan haaveillutkin, vaikka vanhoja kavereitakin oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Oli kiva nähdä, että itse rekrytoimani ihmiset ovat päässeet mukavasti työuriensa alkuun, joko samassa firmassa tai toisen työnantajan palveluksessa.

Laivamatka yksinään on kyllä aika erilainen kuin kaksivuotiaan kanssa. Istuskelin, join kahvia, luin lehtiä, katselin ihmisiä kaikessa rauhassa. Laivasta poistuminen kävellen oli myös aika erilaista kuin autokannen kautta. Helsinkiin päin tullessa koko laivalla tuntui olevan krapula. Ensimmäisenä laivasta ulos rynnänneen miehen kaljakärryn päällimmäinen (avattu) kaljakeissi levisi pari metriä laivan ulkopuolella, tölkit vierivät matkustajien jalkoihin ja mies keräili kaverinsa kanssa kaljojaan muiden yrittäessä ulos. Pelkän olkalaukun kanssa matkustavana ohittelin kärrynhinaajia Tallinkin loputtomilta tuntuvissa putkissa. Ykköstuliainen näytti olevan viinamäyräkoira, sataman viinamyymäläkylä (viroksi viinalinn) näytti olleen aika monen matkakohde. Ilmankos Viron valtio onkin budjetoinut tälle vuodelle alkoholi- ja tupakkaveron tuoton suuremmaksi kuin tuloverojen.

Paluumatkalla kävelin kohti Länsisatamaa, sillä matkalla pitää ylittää yksi liikennevaloton suojatie. Autot oli juuri päästetty ajamaan ulos autokannelta, joten sataman suunnalta tuli katkeamaton jono autoja. Seisoin suojatien reunassa aika tovin, onneksi ei ollut kiire. Toivoin mielessäni, että tulisi ensimmäinen virolaisauto, että pääsisin yli suojatiestä. Ja kas, kun ensimmäinen EST-rekkarin auto ajoi kohdalle, se pysäytti suojatien eteen ja pääsin yli. Tässä suomalaisilla on vielä paljon, paljon opittavaa. Paluumatkan muuhun viihteeseen lukeutui mm. kotkalaisen ja jyväskyläläisen poikaporukan nousuhumalaisen murresanakeskustelun sivukorvalla seuraaminen, eläkeläispariskunnan kanssa etunimistä keskustelu ja kahvijonossa hengailu. Laiva oli siis aivan tupaten täynnä. Miksi muuten niillä eläkeläisillä on niin kauhea kiire pois laivasta? Ekana on päästävä, vaikka on porukan hitain, askel ei ole kovin pitkä ja perässä tulee valtavan kokoinen matkalaukku, johon on kiinnitetty vielä tyhjä kaljakärry. Kun itse haluaisi edetä reippaasti jälleen niissä putkiviidakoissa, mikään ei niin ärsytä kuin pari- tai parjaimmillaan nelijonossa vaappuvat mummot. Ei se bussi jätä, vaikka odottaisikin hetken laivasta poistumisen pahimman ruuhkan laantumista.

Muista kuulumisista tämän verran: koin pienimuotoisen hyväntekeväisyysherätyksen, kun Suomettarien jäsen lähestyi Facebook-ryhmässä ja neuvoi viemään käytettyä tavaraa Tallinnan lastenkodille, jos ylimääräistä on. Ja meillähän on. Pieni neiti kasvaa silmissä, joten vaatteita jää pieneksi koko ajan. Joskus tuntuu,että vaatteita ei ehdi käyttää kuin muutaman kerran, ennen kuin ne jo kiristävät jostain tai ranteet vilkkuvat hihoista. Myös lelujen määrä tuntuu lisääntyvän jatkuvasti, vaikka emme itse juuri neidille uusia leluja ostakaan... Säilytystilaa on rajallisesti, joten roinaa on vähennettävä; kaikkea ei voi säästää. Tästä innostuneena aktivoin muitakin Suomettarien äitijäseniä tyhjentämään hieman kaappejaan. Miehen "iloksi" kokosin eteisemme täyteen lastenvaatteita, leluja ja muuta pientä käyttötavaraa (eteinen oli hetken aika paljon ahtaampi, vaikka iso onkin). Otin yhteyttä lastenkotiin ja ajelin pikkuneiti mukanani auton peräkontti täynnä lahjoituksia lastenkodille.

Itse asiassa paikka, jonne tavarat vein, on eräänlainen ensi- ja turvakoti, joka kyllä toimii lastenkodin yhteydessä. Siellä ei siis asu vain lapsia, vaan myös heidän äitejään, eri syistä. Siellä saa kyllä aika kattavan katsauksen sosiaalisiin ongelmiin. Suuri osa äideistä ei nimittäin välttämättä ole turvakodissa siksi, että kotona ei voisi asua esim. perheväkivallan vuoksi (toki heitäkin on), vaan siksi, ettei kotia ole. Ei ole varaa vuokra-asuntoon, jos on työtön, etenkään jos on yksinhuoltaja. Paikat ovat koko ajan täynnä, lisää tulijoita on koko ajan.

Vastaanotto oli kyllä todella lämmin. Talossa oli juuri sattunut putkirikko, joten veden tulo oli tilapäisesti katkaistu, mutta silti taikoivat kahvit pöytään. Juttelin henkilökunnan (käytännössä yksi sosiaalityöntekijä ja yksi vapaaehtoinen) ja paikalla olleiden äitien kanssa, pikkuneiti leikki lasten kanssa. Kodinomainen ja kiva paikka. Mutta tavaraa tosiaan kaivattiin. Eräs raskaana oleva äiti kertoi, ettei hänellä ollut turvakotiin tullessaan kuin ne vaatteet, jotka hänellä oli päällään. En alkanut kysellä enempää, sen sijaan ihastelin hänen esittelemiään ultraäänikuvia kesäkuussa syntyvästä vauvasta.

Pitää tehdä jatkossakin samanlainen keräys. Siitä tuli nimittäin hyvä fiilis, kun sai oikeasti auttaa vähän eteenpäin muutamaa sellaista, joilla ei kaikkea ole. Ja omat pienet murheet tuntuivat hetken aika paljon pienemmiltä. Hetkeksi tuli oikein hävyttömän hyväosainen olo, piti oikein miettiä, ettei vaan ole mitenkään alentuva turvakodin äitejä kohtaan. Tavaraa tuntuu kerääntyvän nurkkiin, turvakodilla sille on tosiaan käyttöä. Tietenkään autokuormittain tavaraa ei kerrallaan voi viedä, heillä ei ole sellaiseen varastotiloja missään, mutta vähitellen kaappeja tyhjennellen. Katsotaan taas keväällä, mitä omista ja muiden kaapeista löytyisi.