Lehtikatsaus

Kielitaidon pikku hiljaa parantuessa olen yrittänyt tutustua paikallisiin sanomalehtiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Lukemiseni etenee kuten vuonna 1986, kun opettelin ensimäisen kerran lukemaan: aloitin helpoista ja lyhyistä mainoslehtien teksteistä, etenen vähitellen sanomalehtien politiikkaosioita kohti. Meille ei varsinaisesti tilattuna tule tällä hetkellä yhtään virolaista lehteä, mutta ilmaisjakelujakin kolahtelee luukusta ihan mukavasti. Suosikkini on Pealinn, kerran viikossa ilmestyvä Tallinnan paikallislehti, jossa käsitellään ajankohtaisia aiheita kaupungissa laidasta laitaan. Kesklinna sõnumid ilmestyy harvemmin, se on Tallinnan keskusta-alueen tiedotuslehti, jossa on myös aina jotain mielenkiintoista. Siinä on myös osa jutuista englanniksi, sekin auttaa ymmärtämään paremmin, jos joku asia jää vähän auki kielitaidon aukkojen takia. Lisäksi lehtiä tulee jonkin verran ostettua, ja niitä saa aika usein kaupantekijäisiksi marketeista.

Virolaisesta lehdistöstä on pakko sanoa, että täällä lehdistön vapaus käsitetään aika lailla eri tavoin kuin Suomessa. Asioista saa (ja ehkä pitääkin) kirjoittaa raatorehellisesti, ihan tavallisessa sanomalehdessäkin hieman iltapäivälehtityyliin usein. Lisäksi kirjoitetaan asioista, joista Suomessa ei kirjoitettaisi, tai ainakin tavalla, jolla Suomessa saisi potkut lehdestä kuin lehdestä (tosin nyt YT-aallon käytyä lehtitalojen yli ei siellä taida enää olla kovin montaa toimittajaa muutenkaan). Esimerkiksi marraskuun lopulla Postimees-lehden viikonloppuliitteessä haastateltiin erään brittiläisen lehden entistä Venäjän-kirjeenvaihtajaa, ja itänaapuria koskeva teksti oli varsin suorasukaista. Kehtaan väittää, että kyseistä haastattelua ei olisi Suomen lehdissä julkaistu, tai ainakin siitä olisi noussut kova kohu.  No, virolaiset tietävät jo valmiiksi, ettei heistä ilmeisesti juuri Venäjällä pidetä, joten taitavat ottaa asian vähän eri tavalla. Virolaisten Venäjä-suhteesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta saisin varmaan niskaani jonkun kohudosentin (joka muuten on varsin persona non grata täällä...).

Toisaalta virolainen lehdistö vetää mielestäni aika tavalla ylikin vapautensa kanssa joskus. Esimerkiksi syksyllä poliisi oli saanut kiinni Tallinnassa lapsia ahdistelleen miehen, joka oli tunnustanut useita samankaltaisia tekoja. Ennen kuin mies oli saanut minkään valtakunnan tuomiota, oli hänen nimensä ja naamansa lehtien painetuilla ja sähköisillä sivuilla. Siis vasta epäillyn, ei tuomitun. Lehdet perustelivat tätä sillä, että tekijän uhreja voi olla enemmänkin, ja he saattavat uskaltautua esiin, kun miehen kuva on lehdessä. Suomessa lehti saisi tästä varmaan tuomion, mikä käykin minun oikeustajuuni. Epäilty ei ole yhtä kuin tuomittu, vaikka olisikin teot tunnustanut. Lehtikuvien jälkeen kaveri on käytännössä tuomittu, vaikkei koskaan tuomiota saisikaan, tai jos vaikka paljastuisi, että hänet on kiristetty tunnustamaan teot, joita ei ole tehnyt.

Lehdet ovat rakenteeltaan varsin samankaltaisia kuin Suomessakin. Pääkirjoitus, uutiset kotimaasta ja ulkomailta, urheilu, viihde. Sanomalehdissä on paljon mielipidekirjoituksia, joskus voi olla vähän vaikea olla ihan varma, mikä teksteistä on mielipide ja mikä uutinen. Haastatteluissa pistää silmiin rakenne, jota harvemmin Suomessa laajasti käytetään enää: kysymykset on kirjoitettu suorana tekstinä, usein lihavoitu, ja vastaus samoin suorana lainauksena. Lisäksi haastateltavia teititellään tekstissä lähes aina, jos kyseessä ei ole aivan lapsi. Näin etenkin sanomalehdissä, mutta myös aikakausilehdissä.

Urheilua en pahemmin ole koskaan seurannut, mutta täällä suositut lajit ovat hieman erilaiset kuin Suomessa: lento- ja koripallo ovat paljon jääkiekkoa isompi juttu. Kesällä pelataan jalkapalloa, tietenkin, missä ei pelattaisi. (Voin kuvitella sen huvituksen määrän, kun Viron pääsarjassa pelaava Nõmme Kalju Jalgpalliklubi lähtee bussilla kiertueelle Suomeen, tietenkin joukkueen nimi isolla bussin kyljessä.) Viron pääsarjan jalkapallopeleissä esiintyy muuten jopa ihan oikeaa huliganismia, ison maailman meiningillä tai ainakin melkein.

Iltapäivälehdissä on julkkispalstansa ja kääk-juorunsa, naistenlehdistä löytyy samat jorinat kansainvälisistä julkkiksista ja omat osiot kotimaisista. Horoskooppi täällä on joka lehdessä, usein jonkun tunnetun astrologin laatimana. Virolaisista ilmeisesti varsin suuri osa jopa uskoo niihin. Sarjakuvia on mielestäni vähemmän kuin Suomessa, paikalliseen Fingerporiin en vielä ole törmännyt missään. Kummallinen kulttuuriero ovat kuolinilmoitukset. Joukossa voi olla suomalaistyyppisiä ilmoituksia, joissa omaiset surevat hiljattain kuollutta läheistään. Toisaalta on myös paljon osanottoilmoituksia, samasta henkilöstä voi olla lehdessä useita. Siis tyyliin "Andro Kuurin suureen suruun rakkaan äiti Maarja Kuurin poismenon johdosta osaa ottaen, Kalju, Helle ja Aave Sepp". Omaisten ystävät, vainajan työtoverit jne siis ottavat osaa omaisten suruun. Merkkihenkilöillä näitä voi tosiaan olla puoli sivua. Sitten on vielä muisteluilmoituksia tyyliin "Kunnioitettua isoisää  Üllar Kalmistua  (15.12.1912-20.8.1978) satavuotispäivänä muistaen, lapsenlapset perheineen." Vainaja on voinut olla vainaa jo aika kauan, silti hänen merkkipäivänsä muistetaan edelleen. Tämä kertoo kai jotain virolaisten fanaattisesta suhtautumisesta syntymäpäiviinsä (josta pitänee kirjoittaa lisää, viimeistään kun oma syntymäpäiväni lähestyy).

Lehtien ruokaohjeissa on aika usein jotain ihanan virolaista. Suhtautuminen ruokaan on jotensakin erilaista tällä puolen lahtea. Vai kuinka monessa suomalaislehdessä julkaistaan joulun alla vanha kunnon sylttyresepti? Meillä sellaisen julkaisi Selverin kanta-asiakaslehti, laitetaanpa Kihnu Virven syltty teillekin, kotikokit, ihailtavaksi:
Sült
2 kg sianpäätä
2 sianpotkaa
1 sian jalka
2 munuaista (sian, vissiin?)
200 g keuhkoa
1 sian kieli
1 kg sianlihaa kamaroineen ja luineen
10 mustaa pippuria
8 maustepippuria
4 laakerinlehteä
suolaa

Hakkaa suuremmat palat puupenkllä kirveen kanssa puoliksi. Laita lihat kiehuaan veteen suureen kattilaan. Kuori veden pinnalle muodostuva vaahto pois. Keitä tasaisella lämmöllä 3-4 tuntia, kunnes liha irtoaa luista. Nosta liha jäähtymään, siivilöi keitinliemi. Leikkaa tai revi liha luista, paloittele pieniksi paloiksi ja lisää keitinliemeen. Lisää mausteet, laita seos pienempiin astioihin kylmään.

Niin, onhan siinä siassa paljon muutakin kuin kinkku. Näihin kuviin ja tunnelmiin, joulua odotellessa.