tiistai 20. maaliskuuta 2012

Rati riti ralla, ajan ratikalla (ja vähän kotihommia siinä sivussa)


Mihin minua oikeastaan täällä enää tarvitaan! Pikku apulainen osallistuu kovin mielellään kaikkeen kotiaskareeseen, neidin mielestä äitiä ei tarvittaisi niiden tekemisessä lainkaan. Toivottavasti into on tallella vielä esim. 15 vuoden päästäkin... Tuskin on, mutta toivossa on hyvä elää. Latailin kännykästä muutaman kuvan todisteeksi:

Ensiksi tiskataan









Sitten voisi vaikka pestä vähän lattioita

Koirakin on hyvä ulkoiluttaa välillä

Raskaiden kotitöiden lomassa voi tehdä hieman taidettakin

Apulaisen avusteluinto on ajoittain hieman rasittavaa. Olen kuitenkin katsonut helpommaksi antaa neidin osallistua, kun kerran innostusta on. Helpompi on nostaa lapsi pöydälle ihmettelemään kuin yrittää tehdä hommia lahkeessa roikkuvan puolitoistavuotiaan kanssa. Jopa ruuanlaittoon neiti osallistuu, kaataa aineksia ruokaan ja sekoittaa kovasti. On oppinut jo senkin, ettei kuumiin kattiloihin ja pannuihin saa koskea (ja ihan itseään polttamatta! On se fiksu).

Kauhistelijoille kerrottakoon, että koiran ulkoilutus tapahtuu aidatulla alueella kotipihassa. Ihan itse en innokasta koiranulkoiluttajaa vielä päästä karvapehvan kanssa reippailemaan, koiran elopaino kun lienee noin kaksinkertainen neitiin verrattuna. Koira muuten seurailee neitiä kovin kiltisti, mutta en usko, että se toisen koiran tai vaikka kissan kohdatessaan muistaisi (tai välittäisi), kuka hihnan päässä roikkuukaan...

Mitään ihmeellistä meille ei kuulu. Ajattelin käydä äänestämässä kansanäänestyksessä, täällä äänestetään siitä, pitäisikö Tallinnan paikallisliikenteen olla ilmaista. Osallistua saavat kaikki tallinnalaisiksi kirjautuneet, ja oletan olevani sellainen. Äänestän ilman muuta ilmaisen julkisen liikenteen puolesta. Ainakin ratikassa lipun maksaminen on nimittäin tehty sen verran hankalaksi, etten viitsisi sitä enää tehdä.

Matkustimme ensimmäistä kertaa julkisilla täällä asuessamme, kun vierailimme L:n luona Kalamajan kaupunginosassa. Asumme mukavasti ratikkalinjojen välissä, ja aikataulutiedoista sai hyvin selville, mikä ratikka on matalalattiaista mallia. Lippua en kuitenkaan muistanut ostaa etukäteen, niitä saisi ainakin lähäri-R-kioskilta. Myös kännykkään voi tilata lipun, ei kuitenkaan tekstiviestillä kuten Helsingissä vaan soittamalla, enkä tätä systeemiä ehtinyt siinä hötäkässä tutkia sen tarkemmin. Lippuja saa myös kuskilta, tietty. Onneksi lompakossa sattui olemaan aika paljon kolikoita, sillä ainoastaan tasarahalla (1,60) on mahdollista lunastaa itselleen piletti. Kuskin kopissa on pienenpieni luukku, johon rahat sujautetaan, eikä lippuja voi ostaa matkan aikana, ainoastaan pysäkeillä. Ekalla pysäkillä en ehtinyt ajoissa luukulle, vaan ratikka lähti liikkeelle juuri kun olin laittanut rahat luukkuun. Onneksi seuraava pysäkki oli lähellä, sillä neiti istui rattaissaan yksin keskellä raitiovaunua, kun minä odotin, että kuski ystävällisesti antaisi minulle lipun. Jos Suomessa paikallisliikenteen kuskeja moititaan juroiksi, niin eipä ollut kehumista tämänkään rouvan palveluasenteessa. Tätä osasin toisaalta odottaakin. Muuten ratikka oli siisti, eikä matkustajia kyseiseen aikaan ollut mitenkään ruuhkaksi asti. Ihan hyvin tuolla voi kulkea toistekin, nyt kun tietää systeemin. Jatkossa kyllä ostan lipun etukäteen tavalla tai toisella. Tosin nyt äänestyksen aikana paikallisliikenne on ilmaista muutenkin, joten ihan piruuttaan voisin käydä ajamassa vaikka ympyrää ratikalla muutaman kierroksen.



4 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Mitenköhän matkailu onnistuisi tuplarattailla julkisissa?Saksassa oli loistava systeemi, toimiva lippuautomaatti raitiovaunun takaosassa. Jopa minä osasin käyttää. Äidin pikku apulainen on kovasti paljon äitinsä näköinen noissa kuvissa :)

LK kirjoitti...

Matkailu tuplien kanssa onnistuisi varmasti ainakin matalalattiaisissa ratikoissa ja busseissa. Vanhoihin korkeisiin voisi olla vähän hankala tuplia nostaa, ainakaan lapset kyydissä... Apulainen on kyllä äitinsä näköinen, mutta muuten ihan terve.

Kati kirjoitti...

Onko siellä tuplia liikenteessä?Suomessa tuntuu nykyään olevan kaksosbuumi, tai sitten mä vaan osaan jotenkin bongata aina kaikki tuplat. Tosin lyhyellä saksanreissullakin törmäsin kaksiin kaksosiin.

LK kirjoitti...

Jokuset tuplat olen nähnyt, ei mielestäni niin paljon kuin Suomessa kuitenkaan. Melkein joka päivä tulee vastaan yksi äiti hyvin pienten (alle 6kk) kaksosten kanssa, meillä on ihan sama aikataulu ulkoiluissa. Pyydän sen kahville joku päivä kun taas törmätään. Yhden äidin kanssa juttelin, luulin että sen lapset ovat kaksoset mutta kävikin ilmi, että tyttö on poikaa 11kk vanhempi, olivat vaan niin saman kokoiset... Yksi kaksosten (5-vee) äiti jeesasi mua postin portaissa, siellä oli kyllä ramppi, mutta vissiin tarkoitettu nokkakärryille tms koska vaunuille se oli ihan liian kapea. Muutenkaan täällä ei kovin usein ole ramppeja, joten ihan yhdenkin lapsen rattaiden kanssa liikkuminen on välillä vähän tuskaista.

Mä veikkaan, että Suomen kaksostiheydestä osa selittyy lisääntyneillä hedelmöityshoidoilla, osa hyvällä neuvolasysteemillä, ultraäänillä ja seurannoilla. Mielestäni Suomessa tosiaan törmää useammin kaksosiin kuin esim. täällä.