torstai 29. maaliskuuta 2012

Oma auto sairaan kallis

Virossa tykätään autoista. Hyvistä autoista, näyttävistä, nelivedoista, bensasyöpöistä, you name it. Kadunvarsilla näkee paljon parempia ja erikoisempia autoja kuin Suomessa koskaan. Suomessa niin suosittua Toyotaa näkee vähemmän, niitä enemmän melkein on Suomessa vähän luksusleiman saanutta Lexusta. Kalliit Mersut, Audit ja Bemarit ovat aika jokapäiväinen näky, näkee myös esim. Bentleyä ja muita sikakalliita merkkejä, ihan päivittäin. Tälläkin kohtaa Viro tosin on vastakohtien maa: missään en ole myöskään nähnyt niin montaa konepeltiä pystyssä kadunvarsilla, kun auto on sanonut sopimuksen irti.

Virossa autofanaatikoille on ihan oma nimi, autopede. Ei kovin kaunis nimitys, vapaa käännös olisi vissiin autopervo. Täällä on kuulemma tapana, että auton pitää olla niin hyvä, kuin mihin suinkin on rahaa. Ulkokuori kuntoon. Ajetaan luksusautolla, vaikka asuttaisiin vuokrayksiössä Lasnamäellä. Asuntoa kun ei saa mukaan keskikaupungille näyttäytymään... Toisaalta, mikäpä minä olen virolaisia tästä syyttämään, 30 vuotta sitten länsiauto oli vain kaukainen haave suurimmalle osalle kansasta. Ajoi silloin moni Suomessakin Ladalla, mutta oli ainakin rahoissaan olevilla mahdollisuus ajaa autokaupasta ulos vaikka tuliuusi laatikko-Volvo tai Ooppeli, Virossa ei. Nyt autoja saa, ja ovathan ne täällä toki Suomen hintoja halvempia, kiitos matalamman verotuksen. Aika paljon näkyy olevan liikkeellä myös tuontiautoja Saksasta ja muualta Euroopasta, niinkuin Suomessakin toki.

Autoilijoita yritetään myös saada jättämään ajokkinsa kotiin ainakin Tallinnassa. Liikennettä kieltämättä on aika paljon, ja osa kaduista luokattoman huonossa kunnossa (selittää osaltaan sitä nelivetoautojen suhteessa suurta määrää). Ensi vuoden alusta Tallinnan joukkoliikenne muuttuu maksuttomaksi, tämän toivotaan osaltaan vähentävän ruuhkia. Tallinnan joukkoliikenne onkin mielestäni ihan kattava ja toimiva, eikä sen hinta tälläkään hetkellä ole paha. Jos itse kävisin töissä täällä kaupungissa, pyrkisin kyllä käyttämään julkisia. Ilmaisia ratikoita, rollikoita ja busseja tehokkaammaksi keinoksi vähentää liikennettä osoittautunee kuitenkin bensan hinnan nousu. Paikallinen ilmaisjakelulehti Pealinn uutisoi juuri poliisien tilanteesta. Partioautojen määrää liikenteessä on pakko vähentää, koska polttoaine on niin kallista, ettei viranomaisilla ole varaa siihen! Bensan ja dieselin hinta keikkuu suunnilleen tasolla 1,40 €/litra, eli edelleen tuntuvasti halvempaa kuin Suomessa, mutta hinnannousu on ollut hirvittävää pari vuotta.

Eikä polttoaine ole tietenkään autoilun ainoa kustannus täälläkään. Esim. pysäköinti voi osoittautua ihanan kalliiksi. Meidän alueellamme keskikaupungin pysäköintipaikka kadun varressa maksaa yli 120 euroa kuussa, siis kaupungin paikoilla. Pysäköinninvalvontaa harjoitetaan ilmeisen tehokkaasti. Eräänä aamuna törmäsin oranssi-valko-sinitakkiseen pysäköinninvalvojasetään, jolla vaikutti olevan sesonki päällä. Laskin yhdeltä kadunpätkältä 17 pysäköityä autoa, joista kolmella EI ollut heippalappua ikkunalla... Moni ehkä ottaa mieluummin riskin parista 40 euron lapusta per kuukausi kuin maksaa pysäköintipaikan. Ei ehkä kannattaisi, sillä kyllä niitä valvojia liikkuu aika paljon. Talomme edessä on penkki, joka on lappuliisojen ja -lassejen suosiossa taukoaikaan. Kyllä niitä joka päivä siinä istuu, joten taitaa hommia piisata joka päivälle. Valvontaa toki tarvitaankin, osa kaduista on niin kapeita, ettei niitä selvästikään ole suunniteltu autoille, ja yksikin väärin pysäköity ajokki voi pahimmassa tapauksessa tukkia liikenteen.

Parkkeerata voi toki myös yksityisillä parkkialueilla (eramaa). Sellaisella pysäköinti maksaa tällä alueella kolmisen kymppiä per kuukausi. Nämä ovat yleensä tyhjiä tontteja (asfaltoimattomia ja tällä hetkellä kovin kuraisia), joissa on kyltti ja joissakin myös parkkilippuautomaatti. Niitä ei juuri missään tosin näe, ilmeisesti ovat liian helppo saalis pikkurahan tarpeessa oleville ohikulkijoille. Suurin osa pysäköinneistä maksetaan netin kautta tai kännykällä. Tässä meille tuli alkuun ongelmia, kun miehellä oli perheen ainoa Virolainen kännykkäliittymä (firman, ei voi maksaa pysäköintejä yms), Sampopankin aina niin "luotettava" nettipankki ei suostunut toimimaan, Suomalaisesta nettipankista ei voinut maksaa, eikä meillä sitä paitsi ollut isikukoodejakaan. Jouduimme siis maksamaan parkin vanhanaikaisesti rahalla masiinaan, onneksi se sentään vielä onnistuu.

Virossa muutenkin asioita voi hoitaa kätevästi tai ainakin mukakätevästi netissä. Ratikkalipun kanssa seikkailtuani ostin seuraavan lippuni netin kautta. Joo, hoitui kyllä, mutta luottokortilla maksaakseen piti käyttää myös oman pankin tunnistautumista avainluvuilla jne. Hankalaksi tehty mielestäni. Onnistui kuitenkin! Ilman auttavaa viron kielen taitoa ei tosin onnistuisi... Nettilippua (ja kännykällä soittamalla tilattavaa lippua) varten pitää jälleen olla se isikukood, eli ei onnistuisi suomalaisturistilta. Sikäli mielestäni Helsingin systeemi, jossa lippu tulee tekstarilla kännykkään, on parempi näin satunnaiselle käyttäjälle.

Virolaiset ovat tekniikkaorientoitunutta kansaa ilmeisesti muutenkin. Siinä samalla penkillä, jossa näen usein pysäköinninvalvojia tauolla, istuu joskus mummeli. Sellainen klassinen herttainen mummo: noin 70-80-vee, huivi päässä, perässävedettävä skottiruutuinen ostoskassi, polvimittainen pomppa, ruskeat sukkahousut ja läskipohjakengät. Kyllä te tiedätte tyypin. Mummeli huilaa siinä ilmeisesti kauppareissullaan, istuu usein siinä penkillä, kun lähden ulos lapsen kanssa aamuisin. Yhtenä aurinkoisena aamuna rouva istui siinä rentoutumassa, ajan kulukseen kaivoi perässävedettävästään LÄPPÄRIN, ja alkoi ilmeisesti surffata netissä. Ei ihan se juttu, mitä oletin mummojen tekevän kauppareissupaussillaan? Ileisesti olen vaan jäänyt mummojen trendeistä jälkeen. Ei mitään uutta, että joku tällainen juttu olisi multa jäänyt huomaamatta.

1 kommentti:

Kati kirjoitti...

Mummo lienee vakooja?Taidat vähätellä kielitaitoasi, auttava on alakanttiin arvioitu :D