maanantai 8. huhtikuuta 2013

Se pyörii jälleen eli mikrokoon seikkailu Lasnamäellä

Männäviikolla lämmittelin herrakoiran ilta-ateriaa mikrossa (kyllä, koiramme ei syö jääkaappikylmää apetta, lämmintä sen olla pitää). Isoa kuppia mikrosta nostaesaani tulin pudottaneeksi mikrosta myös aluslautasen, joka meni pudotessaan asianmukaisesti tuhannen palaksi. Kivilattian hyvä ja huono puoli: kun astia putoaa, se menee satavarmasti rikki. Ei jää kaappiin pyörimään niitä hieman reunoistaan klommoontuneita, joita ei kuitenkaan raaski heittää poiskaan.

Uusi lautanen oli siis saatava. Aloitin kuten kuka tahansa nykykotirouva, netistä hakemalla. Löysinkin nopeasti Lasnamäeltä Sevi Kodukaubad -nimisen liikkeen, joka myy kodinkoneiden varaosia ja huoltaa koneita. Sinne siis. Selvitin nopeasti kaupan sijainnin ja kielikurssini jälkeen hyppäsin ratikkaan ja kohti Sikupilliä (joka on keskustaa lähin osa Lasnamäkeä). Tämä kävi ilman pikkuneitiä huomattavasti helpommin, rouva K on meillä aina kurssini ajan neidin kanssa.

Kauppa löytyi helposti, muttei juuri mainoksilla koreile. Ovessa on printattu paperilappu, josta käy ilmi liikkeen nimi ja aukioloajat, siinä kaikki. Varsin venäläisittäin murtaen puhunut myyjä ilmoitti, että haluamani lautaskoko löytyy varastosta ja kertoi hinnankin, minä kaivoin maksukortin esiin. "Ainult sularahas", vain käteistä, kuului toteamus. Eipä ollut. Kävi ilmi, että lähin pankkiautomaatti olisi ollut Sikupillin Prismalla, saman kadun varressa siis mutta melko kaukana. Minulla ei ollut aikaa lähteä rahaa hakemaan, vaan jouduin hyppäämään taas ratikkaan ja kotia kohti, rouva K piti mennä vapauttamaan muihin hommiin.

Uusi yritys koitti lauantaina. Tällä kertaa lähdimme matkaan koko perhe, mies jäi tosin kaupan eteen autoon odottelemaan nukkuvan neidin kanssa. Nyt olin varustautunut oikein rahalla. Vähemmän venäläisittäin murtava myyjä tarkisti vielä mikroni mallinumerosta valmistajan sivuilta, että lautanen varmasti sopii, ja lähti noutamaan lautasta varastosta.

Siinä odotellessani en voinut olla huomaamatta viereisen tiskin kaveria, joka ilmeisimmin kulutti aikaa työpäivän päätteeksi netissä surffailemalla. Mielenkiintoinen tyyppi. Irokeesitukkainen nuori mies oli ilmeisesti lähimenneisyydessä joutunut kahnaukseen jonkun kanssa, sen verran komeat mustelmat oli ohimolla ja silmäkulmassa. Lisäksi hän siinä surffaillessaan hyräili itsekseen Neuvostoliiton/Venäjän kansallishymniä. Piti oikein varmistaa, kuulinko oikein, mutta vanha tuttu A. Aleksandrovin mestariteoshan se oli.

Maksoin ja poistuin lautasineni. Sopivan mikrolautasen lisäksi sain muistutuksen siitä, että Lasnamäki lienee edelleen Tallinnan venäläisin kaupunginosa.

Ei kommentteja: