Suomalaiset ovat tunnetusti kesällä ihan erilaisia kuin talvella, valoisat yöt tekevät taikojaan. Kesällä koko maa täyttyy suurista ja pienistä festivaaleista, ihmiset kylästelevät toistensa luona, laulu raikaa terasseilla ja joku huolimaton saattaa intoutua jopa puhumaan tuntemattomien kanssa. Virossa näyttää käyvän samalla tavalla. Mielestäni virolaiset ovat nyt jotenkin avoimemman ja iloisemman oloisia. Tuntemattomatkin saattavat hymyillä, ainakin lapselle (talvella olen huomannut ohikulkijoiden hymyilevän vain koiralle satunnaisesti). Ehkä tämä johtuu siitä, että hymy on vain helpompi havaita ilman toppahaalareita, pipoja ja kaulahuiveja, mene ja tiedä. Virolaiset vaikuttavat olevan kesäkansaa, niin kuin suomalaisetkin.
Suomessa on ihan OK pukeutua mustaan ympäri vuoden. Kovin värikkäästi pukeutuvaa saatetaan katsoa jopa vähän kieroon. Täällä tunnen itseni mustassa kesätakissani jotenkin kauhean synkäksi. Virolaiset seuraavat muotia varsin tarkkaan (tai ehkä Helsingin katukuva on samanlainen kuin Tallinnan, enpä ole kiinnittänyt huomiota, kun olen aina asunut pienemmillä paikkakunnilla), eikä tähän sesonkiin selvästikään kuulu musta, vaan kirkkaat värit. Pitänee käydä ostamassa joku värikkäämpi ulkovaate, ettei tule poro-olo.
Kesätapahtumia piisaa täälläkin. Tallinnan laululavalla näyttäisi olevan liki joka viikonloppu, usein arkipäivisinkin, konsertteja ja tapahtumia laidasta laitaan. Keskustassa ja vanhassakaupungissakin on ohjelmaa miltei joka päivälle. Juuri nyt menossa ovat Vanhankaupungin päivät, mutta ne jäävät meiltä nyt väliin, missasimme Suomi-lomalla jo muutaman päivän ja loppuviikoksi on ollut niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, ettei nyt ehdi tutustua tähän happeningiin. Paljon muutakin on kesän mittaan tarjolla, jos kiinnostusta on. Vierailulle tulossa oleville tiedoksi, että kannattaa ilmoitella aikatauluistaan, otamme enemmän kuin mielellämme vieraita vastaan, mutta yritetään välttää tuplabuukkauksia. Ja ehkä joku haluaa nähdä meidät myös Suomen kamaralla?
Tänään päivällä ihastelimme sataman laivamäärää. Samaan aikaan laiturissa oli Vikingin, Linda Linen, Eckerön alukset ja lisäksi kaksi isompaa risteilijää ja pari pienempää purkkia. Turistien määrä on lisääntynyt viime viikkoina ihan valtavasti, eikä ihme, Tallinnassa riittää kyllä nähtävää ja tekemistä. Ja onhan kaupunkiin mukavampi tutustua kesällä, kun taivaalta ei sada vaakasuoraan räntää. Kauniimpikin se on, Tallinna on itse asiassa aika vihreä kaupunki näin kesällä, talvella ankean harmaa paikoitellen. Toivottavasti turistit tosiaan löytävät tiensä Tallinnan nähtävyyksille, muillekin kuin sataman viinakaupoille. Jos ei muuta, niin vaikkapa Piritaan biitsille kannattaa kauniina päivänä suunnata.
Virolaiset pakenevat kesäisin mahdollisuuksiensa mukaan mökeilleen, aivan kuten suomalaisetkin. Virolainen mökki on yleensä sisämaassa, rantatontit ovat äärimmäisiä harvinaisuuksia, kuten aiemminkin olen todennut. Monella on mökkinä suvun vanha talo jossain maaseudulla, ja mökin pihassa kasvaa usein paljonkin hyötykasveja ja kukkia. En ehkä ole aiemmin kiinnittänyt asiaan suuremmin huomiota, mutta Tallinnan seudulla on aivan valtava määrä puutarha-alan kauppoja, suurempia ja pienempiä, pihan kupsuttaminen on ilmeisesti trendikästä. Hintataso on ehkä hieman Suomea halvempi, ihan tarkkaan en tiedä, koska en ole suuremmin puutarhaihminen: neljä laatikkoa parvekekukkia ja yksi yrttiruukku on kesän tähänastinen viljelysaldoni. Kävimme yhdessä alan liikkeessä tänään, etsimme parvekkeellemme kalusteita ja löysimmekin, tosin emme puutarhakaupasta, vaan suomalaisesta huonekaluputiikista (taas asioin viroksi koko hoidon! Kyllä tää tästä!). Huonekaluliikkeen kesämyymälän pojalla on varmasti mahtava työpaikka, kun aurinko lämmittää ja tytöt minihameissa tulevat testaamaan baden-badeneita. Tänään ei kuitenkaan ollut hänen uransa parhaita päiviä, kun tuulessa ja tihkusateessa hytisten joutui palvelemaan korviin asti napitettuja perheenäitejä... Yleisöä piisasi kuitenkin, etenkin puutarha- ja rakennuskaupassa. Lannoitteet, lapiot ja kukkaruukut näyttivät tekevän kauppansa. Puutarhat ovatkin pääsääntöisesti hyvin hoidettuja mökeillä ja myös omakotitaloalueilla. Virolainen, siinä kuin suomalainenkin, siis kesäisin innolla rapsuttelee pihamaallaan koristeomenapuun juurella ja vertailee naapurin kanssa raparperin kasvua, talvella naama irvessä kiroaa samaa pihaa, kun lumityöt eivät tekemällä lopu. Kesällä lapiointikin on tietysti mukavampaa, kun hikeentyessään voi vähentää vaatetta pelkäämättä vilustumista...
Tallinna on siis herännyt jollain uudella tavalla eloon ilmojen lämmettyä. Niin ovat erilaiset muutkin kesäeläimet, hyttyset ja rantojen kulkijat mainitakseni. Ehkä tämä johtuu siitä, että kaikki elämä vilkastuu kesällä. Erikoisesti lähipuistojen penkeille on ilmestynyt pultsariporukoita, ei kuitenkaan ainakaan päiväsaikaan mitenkään häiritseviä. Kerjäläisistä uutisoidaan joka kevät Suomen medioissa, täällä en osaa sanoa, kuinka paljon etelä-Euroopasta tulee tuontikerjäläisiä omien lisäksi, sillä ihan omastakin takaa täällä on jonkin verran kerjääjiä. Päärautatieasema Balti Jaaman ja etenkin Jaama Turgin eli asematorin kulmilla voi käydä tutustumassa paikalliseen kerjäämiskulttuuriin (sama hampaaton, jalaton alkoholisti istuu aina pyörätuoleineen samassa paikassa kun kuljen siitä ohi), vanhan kaupungin turistialueilla näkee ehkä tuontikerjäläisiä enemmän. Romanialaisilla oli kuulemma ollut viime kesänä leiri melkein kaupungin keskustassa, sataman liepeillä, tänä kesänä ei ainakaan vielä ole näkynyt.
Kävimme tänään mieheni vironkielen opettajan luona piha- ja grillijuhlissa, tai no, eipä tuota pihalla oloa paljon harrastettu, sen verran huonon sään lykkäsi. Grillatut ribsit ja makkarat maistuivat kuitenkin hyviltä myös sisällä ruokapöydän ääressä nautittuina. Opettajan talo oli 1950-luvulla rakennettu, viehättävä omakotitalo kolmisen kilometriä keskustasta. Tallinnan ehdottomasti parhaita puolia on se, että kaikki on niin lähellä: tosiaan, alle kolme kilometriä Stockmannin ovelta on miellyttävä, rauhallinen omakotitaloalue! Minä ja pikkuneiti otimme varaslähdön kotiin, mies jäi vielä juttelemaan isäntäpariskunnan ja heidän muiden vieraidensa, italialaisen ja kahden virolaisen, kanssa. Isäntäperheemme oli ylpeä rakentamastaan saunasta, joka olikin tosi hieno. Talossa oli muuten ihan päivittäiskäytössä keittiössä puuhella, eikä taloa muutenkaan oltu ylimodernisoitu, vaan vanha sai näkyä, vaikka paljon uudistuksiakin oli tehty. Oikein kotoisa ja mukava paikka, ja olen kovin kiitollinen kaikista saamistani tilaisuuksista puhua viroa. Käytössä oli vähintään kolmen kielen (suomi, viro, englanti) sekasotku, sillä italialaisvieras ei puhunut juuri lainkaan viroa, toinen virolaisvieraista taas hyvin vähän englantia, minun ja mieheni vironkielen taito on niin ja näin. Illan jälkeen kaikki läsnäolijat oppivat tosin ainakin suomen kielen sanan kissa, sillä niin suurella innolla pikkuneiti sitä toisteli. Isäntiemme Aatu-kissa ei tosin ollut tästä ehkä niin hyvillään, mutta herrasmieskissana kesti tyylikkäästi pienen ihailijansa paijailut...
Kesä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen on siis täällä. Suomen kesän ihanuudesta ja kamaluudestakin saimme osamme, kun olimme viikonlopun ja pari arkipäivää Suomessa. Lapsi näyttää vesirokkoiselta hyttysenpuremissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti