Kävimme juhannuksena pikaisesti Suomessa viettämässä perinteisen mökkijuhannuksen saunoineen, kokkoineen ja hyttysineen. Mukavaa oli, säätkin suosivat varsin mukavasti, vain lähtöpäivänä satoi kunnolla. Sukulaisia on aina mukava nähdä, pikkuneitikin pääsi tapaamaan kaikki isovanhempansa ja muutaman muunkin tutun. Kaiken kaikkiaan rentouttavaa, vaikkakin rankka reissu, koska tuli valvottua yöttömässä yössä turhan pitkään, mitä pikkuneiti ei kompensoinut nukkumalla yhtään pidempään kuin muutenkaan.
Juhannusvisiitillä tuli taas mieleen muutama asia, joita Suomesta ei kannata Viroon tuoda. Ei pidä käsittää väärin, Suomi on edelleen mielestäni hyvä paikka ihmisen elää. Jotkut pienet asiat vaan huomaa paremmin, kun on hetken poissa. Tässä juhannuksen ärsytyslista:
1. liikenne. Mitä enemmän Virossa ajan, sitä enemmän tykkään täkäläisestä liikenteestä. Ei, täällä ei kaahata. Täällä ajetaan nopeusrajoitusten mukaan ja liikennevirran mukana. Asia, joka Suomesta ihan liian usein puuttuu. Suomessa liikennevaloista lähdetään mentaliteetilla "mennään kun keretään". Moottoritiellä aina joku katsoo oikeudekseen ajaa vasenta kaistaa 100 km/h monta kilometriä. Tai vastaavasti ajaa 80 km/h-rajoituksen alueella kuutta-seitsemääkymppiä, "kun eihän mulla ole minnekään kiire". Ja mopoautot, nuo matkailuautonpoikaset (pieni, mutta vetää jo jonoa perässään!), niitä en ole Virossa nähnyt.
Lisäksi vilkunkäyttörajoitteisia on Suomessa enemmän. Onko helsinkiläisiltä autokorjaamoilta vilkkujen polttimoiden myynti loppunut vai miksei kaistaa vaihtaessaan voi ilmoittaa aikeistaan? Ja vielä Suomessa saa taajamassa, sen koosta riippumatta, jalankulkijana pelätä henkensä puolesta. Suojatien eteen ei pysähdytä. Tallinnassa ainakin pysähdytään, muusta Virosta minulla ei ole kovin paljon kokemusta vielä. En yrittäisi ylittää Helsingin keskustassa yhtään liikennevalotonta suojatietä ruuhka-aikaan: jos yksi auto pysähtyykin, voi viereiseltä kaistalta ajaa joku eteensä katsomatta ohi. Tallinnassa suojateitä kunnioitetaan paremmin. Suomalaisen liikenteen hyväksi puoleksi katsoisin sen, että tiet ovat paremmassa kunnossa, kesät talvet. Niin, ja ainakin aiemmin Rovaniemellä suojatiekulttuuri oli kunnossa! Sen sijaan esim. Tampere, Vaasa ja jo aiemmin mainittu Helsinki ovat jalankulkijoille aika surmanloukkuja.
2. Radio. Siinä ajellessamme kuuntelemme aika paljon radiota, ja aina välillä on pakko vaihtaa soittoon nauhoitettu musiikki. Niitä juontajia ei vaan kestä. Kaupallisilla radiokanavilla on ilmeisesti trendinä laittaa studioon pari toistensa vitseille naureskelevaa kidultia, jotka iltapäivän ratoksi referoivat iltalehteä. Ylen kanavilla (yleX tosin on ihan samaa kamaa kaupallisten kanssa) taas juontaja saattaakin olla tehtäviensä tasalla, mutta nykyiskelmä ei hivele mun korviani. Juhannuksemme autoilut pelasti uusintana Radio Rockilta tullut Klaus Flemingin toimittama Kaikkien aikojen 500 parasta biisiä-lista. Hyvin toimitettua radio-ohjelmaa on aina ilo kuunnella, ja musiikki oli pahimmillaankin hyvin siedettävää, parhaimmillaan erinomaista.
No, eipä virolainen radio pistä paljon paremmaksi. Paikallinen musiikkimaku on, kauniisti sanoen, vähän erilainen kuin minulla, kevytPop ei ole minun juttuni millään maailman kielellä. Juontajista en kauheasti osaa sanoa, kieltä osaan sen verran että saan yleensä aiheista vähän kiinni. On parempia ja huonompia, mutta oppiipa kieltä kun kuuntelee.
3. Aukiolo. Juuri nyt käydään keskustelua uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta Suomen kouluissa ja ollaan huolestuneita maan maallistumisesta. Hei, koko maahan menee kiinni kaikkina uskonnolliselta haiskahtavina juhlapyhinä! Meillä lähikauppa pahoitteli taas, että on juhannuspäivänä auki vain klo 19 saakka. Järjettömintä on mielestäni se, että valtiovallan mielestä on tarpeellista kertoa yrittäjille, koska he saavat pitää puotinsa auki. Ymmärrän esim. alkoholimyynnin kontrollin, mutta eiköhän se kauppias muutoin tiedä, koska kauppaa kannattaa yrittää käydä. Mistä päästäänkin aiheeseen
4. Holhous. Tupakkakaapit kaupoissa, come on. Ettei vaan kukaan arvaa, että täällä myydään röökiä! Koska saamme kondomit ja keskikaljan samanlaisiin, ettei kellekään vain tule mieleen harrastaa seksiä tai juoda bisseä? Rajoitetaan vaan lisää ravintoloiden aukioloa, laitetaan kaikki aseet kollektiivisesti kunnantoimiston kassakaappiin ja istutaan kotona katsomassa telkasta väkivaltaa ja netistä pornoa.
5. Karkki ja eines. Eipä tuo huoltsikkatarjonta sen kummempaa ole täälläkään, mutta marketin hyllyissä ei pursuile einespizzaa, valmiita maksalaatikoita, lihapiirakkaa, hampurilaisia jne. Karkkihyllyt ovat puolet suomalaisista. Täältä saa lähinnä raaka-aineita, joista voi valmistaa ruokaa. Eikä juuri kevyttuotteita. Väestö on lihomaan päin täälläkin, mutta kehtaan väittää edelleen virolaisen luokkaretkiporukan erottuvan suomalaisesta jo kaukaa siitä, että puolet lapsista ei ole ylipainoisia.
Suomalaisesta ruokakaupasta minulla on ikävä juustohyllyä, täältä kun ei tahdo saada kunnon emmentalia mistään, ja Oivariini on ainoa perheemme kaikkien jäsenten hyväksymä levite (sitä saa Prismasta, Valion sinileimaa ei valitettavasti).
Ja kyllä, Suomessa on niin moni asia paremmin kuin täällä. Mutta ei kaikki, sitä pitää muistuttaa ainakin itselleen välillä, jos täällä päässä jokin alkaa kyrsiä toden teolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti