tiistai 17. syyskuuta 2013

Likasankovaalit

Virossa lähestyvät paikallisvaalit. Itsekin olen tallinnalaisena äänioikeutettu, ja luultavasti aion jopa äänestää. Kun vaan tietäisi vielä ketä.

Viron suurimmat puolueet ovat Reformierakond eli reformipuolue, Keskerakond eli keskusta, IRL joka on Isamaa ja ResPublica -puolueiden yhteenliittymä ja SDE eli demarit. Pienempiäkin ryhmiä vaaleissa toki on mukana, esim. Venäläinen puolue, Vihreät ja Vasemmistopuolue. Samantyyppisestä nimestään huolimatta Keskerakond eroaa Suomen Keskustapuolueesta ainakin siten, että sillä ei ole maaseudun puolueen taustaa, poliittisella oikeisto-vasemmisto-akselilla käsittääkseni jokseenkin keskellä molemmat. Reformierakond on varsin oikeistolainen, IRL vielä oikeistolaisempi käsittääkseni. Isoista pääministeripuolue Reformierakond on Tallinnan alueella heikompi ja oppositiossa nyt oleva Keskerakond taas vahvempi. Kaupunginjohtaja Edgar Savisaar on keskustalainen, ja Keskerakond nauttii muutekin huomattavan suurta suosiota Tallinnan kaupungin luottamuselimissä, ja sen huomaa nyt katukuvassa.

Olen aiemminkin tainnut mainita virolaisen lehdistön varsin (lievästi sanoen) suorasukaisesta tavasta käsitellä asioita. Kovin herkästi täällä ei ilmeisesti kunnianloukkaussyytteitä nostella, siinä määrin avoimesti käsitellään esim. keskeneräisiä rikosjuttuja, julkkisten yksityiselämän käänteitä ja poliittisia päätöksiä. Puolueettomuus ei näytä myöskään olevan lehdistön vahva ala. Täytyy myöntää, että olen pahoittanut mieleni etenkin tähän asti lähes yleiskaupunkilehtenä pitämäni Pealinn -ilmaisjakelun muuttumisesta Keskerakond-julkaisuksi ja maan hallituksen likasankojen kaivelijaksi. Viimeiset viikot lehdessä on ollut vähintään kaksi sivua kuvia hymyilevästä kaupunginjohtajasta poseeraamassa eri julkkisten (alkaen Robbie Williamsista, iik), söpöjen eläinten ja lasten kanssa eri tilaisuuksissa. Tuodaan esiin sitä, kuinka Tallinnan kaupunki tukee lapsia, vähävaraisia ja vanhuksia, kuinka hallitus taas ei tue ketään paitsi ministereidensä omia henkilökohtaisia päämääriä. Niin huonosti peiteltyä propagandaa että tyhmemmänkin pitäisi tajuta se. Lisäksi Savisaaren puolueella on hallussaan tv-kanava Tallinna TV ja muut kaupungin "viralliset" tiedotuskanavat, joten loka lentää.

Huonommaksi eivät jää vastustajatkaan. Viimeksi eilen naureskelimme miehen kanssa IRL:n kaupunginjohtajaehdokas Eerik-Niiles Krossin (jopa Wikipedia pitää artikkelia puolueellisena, mutta tyhjää parempi) tv-mainokselle, jossa Kross lähes suoraan mainitsee Savisaaren ja Keskerakond-puolueen eli moittii nykyistä kaupunginhallintoa korruptoituneiksi ja tuo esille omaa erinomaisuuttaan. Epäsuomalaista, aika virolaista. Mutta tosiaan, jos jollekin, niin virolaiset tuntuvat olevan allergisia korruptiolle.Tätä selittää historian taakka, ja on ihan ymmärrettävää, ettei lahjusten ottoa katsota hyvällä. Hienosti täällä onkin tehty töitä esim. poliisin lahjonnan estämiseksi (tätä oli muuten puolalaislle vieraille vähän hankala selittää). Kaiken sortin lehmänkaupat, hyvä veli -kerhot ja muut kähmäykset pyritään nostamaan päivänvaloon, ne vastapuolen omat, tietenkin. Kaikki puolueet tuntuvat nyt vaalien alla olevan sitä mieltä, että vastapuoli on täynnä korruptoituneita varkaita. Krossin puolue IRL mainostaa tienvarsikampanjoissaan Savisaaren korruption maksavan joka perheelle Tallinnassa 500 euroa vuodessa, Keskerakond puolestaan viimeksi tämänpäiväisessä Pealinn-lehdessä kertoo Krossin arveluttavista kytköksistä yksityiseen terveydenhoitobisnekseen. Enpä osaa sanoa, kun en häpeäkseni ole paremmin perehtynyt Viron päivänpolitiikkaan.

Krossin mainoksessa oli jotain muutakin, joka suomalaiseen nenään haiskahtaa: edesmenneen presidentti Lennart Meren nimellä ratsastaminen. Merellä oli, ja on ehkä vieläkin, toki myös vastustajansa, mutta pääsääntöisesti hän on puoluekantaan katsomatta hahmo, jota kunnioitetaan. Kross tuo selkeästi esiin, että Meri piti häntä hyvänä jätkänä ja arvosti työkaverina. Vainajan nimellä ja hyvällä maineella ratsastaminen on mielestäni vähän arveluttavaa. (Meinasin jo verrata Lennart Meriä C.G.E. Mannerheimiin, mutta vertaus ontuu aika tavalla. Ensinnäkin, Mannerheimin ajoista on kauemmin joten hänen persoonaansa on yhdistetty erilaisia sävyjä vuosikymmenien aikana, lisäksi hän oli sotilaallinen hahmo jota Meri taas ei missään nimessä ollut. Jonkinmoisia kansan yhdistäjiä ja keulakuvia molemmat kuitenkin.)

Aika mielenkiintoista kuitenkin seurailla näin vähän ulkopuolisena veristä vaalitaistelua. Suomalaiset vaalimainokset ja -tentit ovat tosiaan herrasmiesten nenäliinanheiluttelua verrattuna etelänaapuriin. Ja nämä ovat kuitenkin vain paikallisvaalit. Mitä lieneekään sitten Riigikogun eli paikallisen eduskunnan valinta?

Ei kommentteja: