tiistai 4. syyskuuta 2012

Virolainen kierrätys eli tarina tuloerojen maasta

Sain ilahduttavan pussukan Tallinnassa asuvalta kaveriltani: lapselle mm. muutaman pyjamaahaalarin, joissa on myös jalkaosat! Niitä on etsitty, mutta noin 92-senttisille sellaisia ei enää juuri mistään saa. Suurkiitos S:lle siis :) Samalla tulin miettineeksi virolaista kierrätystä laajemminkin. Suomessa kun tosiaan shoppailin aika paljon kirpputoreilla, täällä ei ole juuri tullut käytyä. Tavara kuitenkin kiertää, virallisesti ja epävirallisesti.

Me viemme roskapussimme autokatoksen roskikseen, kuten kaikki muutkin talomme asukkaat. Erikseen lajitellaan sekajäte, biojäte (jota en yleensä lajittele, häpeäkseni), paperi- ja pahviroskat. Pullot viedään kauppaan, pantittomat lasipullot voi viedä kaupan pihaan keräystynnyreihin, samoin kuin paristot jne. Ongelmajätteen kierrätyksestä minulla ei ole hajuakaan, kaipa sen voisi viedä lajittelukeskukseen jonnekin. Näin siis kierrätämme teoriassa.

Käytännössä, aina kun vien roskapussini roskiin, kaikki roskapussit on pengottu auki ja etsitty sieltä kaikki käyttökelpoinen. Tallinnassa elää ilmeisen paljon ihmisiä, joiden elanto perustuu ainakin osittain roskiksien kaiveluun. Jos käyttökelpoista tavaraa heittää pois, ne on ilmeisesti tapana jättää roskiksen viereen erillisessä muovipussissa, josta roskisdyykkari eli tuttavallisesti geologi ne käy poimimassa.

Suomessa käyttökelpoinen, mutta omistajalleen tarpeeton tavara kiertää kokemukseni mukaan aika hyvin. Kirpputorit ovat tätä nykyä sosiaalisesti hyväksyttyjä osto- ja myyntipaikkoja, ei tarvitse pelätä "köyhän" leimaa vaikka niillä kävisikin. Lisäksi ainakin pikkulasten äidit kierrättävät netissä ahkerasti, Facebookin kautta voi myydä tarpeetonta tavaraa erilaisissa ryhmissä, ja ilmaisia sekä maksullisia ilmoituspalstoja on muutenkin netti pullollaan. En muista juuri koskaan nähneeni Suomessa käyttökelpoista tavaraa taloyhtiön roskiksissa, vaikka Suomessakin dyykataan kyllä. Heitin joskus taannoin menemään muutamia puhki hionneita treenipaitoja ja muuta vaatetta, joiden käyttöikä oli todella, TODELLA lopussa. Joku oli nekin roskiksesta kaivanut ja vienyt mennessään, hyi olkoon. Lähiökaupan takapihanäköalasta nauttinut kaverini kertoi, kuinka paljon roskiksesta haettiin ruokaa (tämän jollain tavalla ymmärränkin, eikä minusta ole mitään järkeä siinä, miten paljon hyvää ruokaa heitetään roskiin tänä päivänä). Eräs niistä puolalaisista duunareistamme 90-luvulla eli käytännössä koko kesän pellolta saamillaan kasviksilla, mukanaan tuomillaan lihasäilykkeillä ja dyykkaamalla lähikaupan roskiksesta loput.

Täällä sen sijaan näyttää lentävän aika tavalla hyväkuntoistakin käyttötavaraa suoraan roskiin, tosin pitää muistaa, että asumme virolaisittain varsin varakkaalla alueella. Olen harrastanut roskisdyykkausta lapsen lelujen verran. Joku oli heittänyt menemään lasten potkuauton, siis sellaisen menopelin, jonka päällä istutaan ja potkitaan eteenpäin. Samalla oli roskiin lähtenyt lasten kolmipyörä, mutta sen jätin jonkun muun löydettäväksi, koska meillä on jo sellainen. Lisäksi dyykkasin pussillisen erilaisia pieniä leluja, pikkuisia leikkiponeja ja sen sellaista. Aivan ehjiä, käyttökelpoisia tavaroita, jotka vaativat vain pintapesun ja joista pikkuneiti on saanut paljon iloa.

Mietimme tätä ilmiötä muutaman tutun kanssa.  Kaupungissa ihmisillä on yleensä (täälläkin) varsin rajallisesti säilytystilaa, joten ihan kaikkea ei voi eikä toki kannatakaan säilyttää. Täällä harvemmin kerrostaloissa on samanlaisia häkkivarastoja kuin Suomessa, ne ilmeisesti tyhjennettäisiin alta aikayksikön, jos sellaisiin jotain veisi. Kun tilaa ei ole, ylimääräisestä tavarasta on päästävä eroon.  Roskiin heittäminen saattaa olla tarkoitettu jonkinlaiseksi "köyhäinavuksi": ei näitä käyttökelpoisia tavaroita ole heitetty varsinaisesti roskalaatikkoon, vaan jätetty roskiksen viereen siististi pahvilaatikossa "löydettäväksi". Itsepalvelukirpputoreja täällä ei ole, mutta käytettyjen tavaroiden liikkeitä kyllä, ja niihin voi myydä tarpeetonta tavaraa (Suomessa en ole tällaisia ns. realisointikeskuksia nähnyt sitten 90-luvun laman). Ehkä poisheittäjä onkin ajatellut tavarat jollekin lisätuloksi. Kummallista kuitenkin, kun meiltäkin on esim. ihan muutama sata metriä lähimpään Humana-kirpputoriin (Viron UFF), joka ottaa vastaan käyttökelpoisia vaatteita ja muita tavaroita. Avuntarvitsijoita olisi kyllä, mutta vaatiihan se hieman viitseliäisyyttä lähteä kiikuttamaan romuja jonnekin, jos joku kerran vie ne ihan roskikseltakin, ja todennäköisesti käyttöön.

Eräs, nyt jo takaisin Suomeen muuttanut, expat-kotirouva kertoi vieneensä usein perheen päivällistähteet, tavallista kotiruokaa siis, muovirasiassa roskapöntön päälle. Aina ne siitä katosivat, eikä rasioita löytynyt roskiksestakaan. Ruokakin siis kelpaa. Itse olen harrastanut avustustyötä jättämällä roskiksen viereen palautuspulloja erillisessä muovikassissa, ja aina nekin ovat kadonneet hyvin nopeasti. Lenkille lähtiessä viedyt pussit ovat kotiin palatessa kadonneet aina. Täällä pullopantit ovat pieniä Suomeen verrattuna, joten ihan hirveästi ei kirpaise jättää euron-kahden edestä pulloja (n. kaksi muovikassillista) jollekin toiselle. Lisäksi heitin täälläkin pois joitakin vaatteita, mutta ne olivat mielestäni tosiaan käyttökelvottomassa kunnossa, joten heitin ne ihan aidosti roska-astiaan. Silti jollekin oli niistäkin kelvannut pari hihatonta toppia ja lapsen pilalle tahraamat mekot ja paidat. No, voi sanoa, että tarpeeseen meni. Saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että virttynyttä villatakkiani ei kukaan ollut huolinut... Ja minä sentään käytin sitä vielä viime keväänä, ja periaatteessa olisin voinut pitää vieläkin! Mun vaatteeni eivät kelpaa edes virolaiselle roskisdyykkarille, onhan se jo jonkinmoinen saavutus.

2 kommenttia:

LeenaV kirjoitti...

Meillä on lukittu roskakatos, mutta silti tiedän ainakin yhden asukkaan, joka katsastaa aika tarkkaan ettei mitään "arvokasta" mene roskien mukana...niinpä piti aika käyttökelvottomaksi tuhota muutama nimikoitu vaatekappale hiihdonope ajoilta, kun ei halua kenenkään tulevan vastaan kadulla mun nimi brodeerattuna rintaan. Lisäks jos oon heittänyt kypärän menemään kolhun jälkeen, niin oon leikannut hihnat poikki. Muuten on kyllä hyvä, että mitään ei mene hukkaan, mutta kun ite kierrätän kaiken mitä suinkin pystyy, niin niitä roskikseen tarkotettuja ei tosiaankaan halua kiertoon. Nämä jutut siis ihan Helsingistä.

LK kirjoitti...

Tuo on ihan totta, että tavaroiden roskiin heittoa pitää aika tarkkaan miettiä, tai että pitää ajatella, jos joku ne sieltä kaivaakin... Vaikka itsekin suosin kierrätystä, on joitain juttuja, joita en käytettynä ostaisi, nuo turvallisuuteen liittyvät (ja alusvaatteet, jotka myös paloittelen tunnistamattomiksi pois heittäessä...) etunenässä. Jos ostaa esim. kypärän tai lasten turvaistuimen kirpparilta, mistä voi tietää, ettei sitä ole jo kolhittu? Eipä se päälle päin näy.