keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Pikku naisia, ja isompiakin

Puhuttaessa virolaisista naisista suomalaismiesten silmiin syttyy usein kaihoisa pilke. Niin, pukeudutaanhan täällä näyttävästi, korkeita kenkiä ja lyhyitä hameita näkee katukuvassa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Silti mielestäni täällä on selkeästi kaksi erilaista pukeutumiskulttuuria: vironvirolainen ja -venäläinen. Useimmat virolaiset naiset panostavat kyllä ulkonäköönsä enemmän kuin suomalaiset kanssasisarensa yleensä, täytyy myöntää.

Vironvirolainen nainen ei mielestäni arkena kuitenkaan eroa niin hirveästi suomalaisesta kanssasisarestaan. Farkkuja, siistejä jakkuja, trikoopaitoja ja järkeviä kenkiä siinä missä suomalaisellakin. Mutu-tuntuman mukaan ne ovat vironvenäläiset, jotka arkenakin suhaavat piikkikoroissa ja täydessä meikissä. Poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen, mutta vironvenäläisen tunnistaa usein siitä, että hänen ulkoasussaan menee joku hieman "yli" suomalaisesta tyylitajusta. Iso tukka, poskettoman näyttävä kello tai korut, kaula-aukko napaan saakka, sandalettipiikkarit räntäsateessa, käärmeennahkakuvioinen punainen keinonahkatakki leikkipuistoasuna tai jotain muuta. Vironvirolaiset ovat yleensä vain tyylikkäitä, tai sitten ihan tavallisia. Siisteys näyttäisi olevan kuitenkin virolaisille hyvin tärkeää: selvästi köyhilläkin on yritystä olla liikenteessä ainakin ehjissä, puhtaissa vaatteissa. Varakkaammista nyt puhumattakaan. Hipsterinuorellakin on melko varmasti silitetty paita ja hyvä ettei prässätyt farkut jalassa. Muotia myös seurataan, ja uskallusta pukeutua oman tyylin mukaan on enemmän kuin Suomessa, kuten olen aiemminkin tainnut mainita.

Juhlaan virolaiset panostavat selvästi suomalaisia enemmän: enpä usko, että virolaisiin sukuhäihin farkuissa saapuvaa katsottaisiin hyvällä. Myös lapset laitetaan näteiksi juhlaa varten, tämä tuli todistettua viimeksi, kun koulut alkoivat nyt syyskuun alussa. Niin, täällä juhlitaan myös koulujen alkua vähintään yhtä paljon kuin päättymistä: koulussa on aloittajaisjuhlat, opettajille tuodaan kukkia, lapsille puetaan juhlavaatteet päälle ja syödään perheen kesken kotona kakkua, pidetään siis kunnon pirskeet. Lapsille tämä on varmasti mukavaa, muistan itsekin lapsuudesta kuinka innolla koulun alkua odotettiin (vaikka vähän isompanahan tätä ei tietenkään voinut kenellekään enää myöntää), ja mietittiin, mitä ensimmäisenä päivänä laitetaan päälle, tuleekohan luokalle uusia oppilaita, onko uusia opettajia jne. Monissa kouluissa kouluvuosi aloitetttiin tosiaan ihan kunnon juhlalla, lapsilla ykköset päällä ja valmiiksi harjoitellut esitykset mielessä kuplien.

Jos vironvenäläiset usein erottaa jollain tavalla muista kulkijoista, myös vironvenäläiset tyttölapset erottaa vironvirolaisista edelleen. Minua, yltiökäytännöllistä suomalaista, välillä paleltaa jo ajatuskin siitä, mitä olisi tarpoa kouluun paukkupakkasilla minihameessa ja sukkahousuissa. Niin ne alakouluikäisetkin tyttöset täällä tosiaan tekevät. Paikallisissa lehdissä nousi kohu siitä, että vironvenäläiset olivat järjestämässä pikku-miss-eesti-kisoja. Vastaavistahan nousi kohu myös Suomessa, ja kisojen järjestäjä sai jopa tappouhkauksia. Pontevasti niitä täällä kuitenkin vastustetaan. Itsekin liityin lasten missikisoja vastustavaan Facebook-ryhmään, ja kisojen vastustajat keräävät netissä adressia. Jotenkin tuollainen minimissimeininki istuu venäläiseen ajattelumaailmaan varmasti paremmin kuin suomalaiseen tai edes virolaiseen. Naisen pitää näyttää naiselta, vaikka olisikin alle kymmenvuotias. Varmaan vironvenäläiset äidit katsovat minun kurahaalarista, likaista ja märkää muksuani leikkipuistossa säälien, että eikö tuonkaan äiti yhtään välitä lapsestaan. Vähän niin kuin minä säälin niitä pikkutyttöjä, jotka yrittävät leikkiä hiekkalaatikolla, ja äiti tulee koko ajan keskeyttämään, etteivät hienot kengät ja sukkahousut sotku. Mutta mitä tulee lasten missikisoihin, niin vastustuksesta huolimatta niitä ollaan ilmeisesti edelleen järjestämässä. En ainakaan ole havainnut missään, että niiden perumisesta olisi ollut tietoa.

Virolaisen naiskauneuden ikuinen edustaja, kaikkien pissisten kantaäiti, tibien tibi (*) ja kestojulkkis Suomenlahden molemmilla puolilla, Anu Saagim, kunnostautui taas arvostelemalla suomalaisten naisten ulkonäköä. Tällä kertaa vuorossa olivat mahat, ne kuulemma repsottavat ihan kauheasti. No, Tallinnassa on lopulta ihan mahdoton sanoa, kuka katukuvassa on turisti ja kuka paikallinen, mutta kyllä täälläkin vähän repsahtaneita alavatsoja näkee, niin vanhemmilla kuin nuoremmillakin naisilla... Anun jutut voisi minun puolestani jättää jo omaan arvoonsa, onhan se tosin hauskaa kuinka se saa aina ihmiset kauheasti provosoitumaan, niin täällä kuin sielläkin. Anun 50-vuotishaastattelua ja sen "rohkeita" kuvia puitiin täällä talvella vaikka kuinka paljon. Rouva itse on kyllä pysynyt kadehdittavan timmissä kunnossa, mutta enpä tiedä, voisiko sitä ihan kaikkiin hänen ikäisiinsä virolaisrouviin yleistää. (Mun on pakko tunnustaa, että piti katsoa Anun henkilöhistoriaa Wikipediasta. Ei kauheasti auennut, miten tästä rouvasta alunperin on julkimo tullut Suomessa tai Virossa, onhan hänellä toki ollut pari kuuluisaa aviomiestä mutta siinäpä se. Paremmin tietävät voivat valistaa...)

 Jännä juttu muuten, että Suomen mediassa virolaisista, etenkin naisista, maalaillaan jotenkin kauhean hoikkaa ja erityisen kaunista kuvaa. Sen sijaan Viron mediassa ollaan huolissaan, kuinka kansalaiset lihovat koko ajan ja ylipainon mukanaan tuomat sairaudet lisääntyvät. Ehkä Anun ja monen muun käsitys virolaisten hoikkuudesta perustuukin Tallinnan keskikaupungin yökerhoissa ja muissa pintapaikoissa vietettyyn aikaan, ei niinkään Selverin kassajonojen analysointiin arkipäivisin klo 11, kuten minun.

Mielestäni virolaisen naiskauneuden ihannointi on siis hieman liioiteltua. Ihan kuten ruotsalaisenkin, eivät sielläkään kaikki ole helmihampaisia, kauniisti ruskettuneita platinablondeja, vaikka tietyn genren elokuvissa näin kerrotaankin. Mutta totta on, että Virossa, ainakin Tallinnassa, näkee päivittäin tyttöporukoita, jotka ovat kuin suoraan Sinkkuelämää-sarjasta: nuoria, kauniita, huoliteltuja, selkeästi menestyviä (okei, Sinkkuelämän ENSIMMÄISILTÄ tuotantokausilta, kun ainakin osa näyttelijöistä oli oikeasti nuoria). Ja hiekkalaatikoiden reunoilla istuskelee keskimäärin timmimpiä äitejä kuin Suomessa, sekin on myönnettävä. Mutta kaikki täälläkään eivät ole hoikkia, kauniita ja laitettuja, vaikka usein tunnenkin itseni alipukeutuneeksi ja lihavaksi tilanteessa kuin tilanteessa.

(*) Pakko ehkä vielä selventää käsitettä tibi. Se on virolaisen (juoru)lehdistön käyttämä nimitys kauniista nuoresta naisesta, jonka elämän ykköstavoite on päästä julkkikseksi keinolla millä hyvänsä. Keinoja ovat usein alastonkuvissa poseeraaminen, laulaminen, malliksi itsensä nimittäminen, rikkaiden ja kuuluisien miesten deittailu (näiden markkinat Virossa ovat valitettavan suppeat) ja paljastavat henkilöhaastattelut, joissa selviää, kuinka tyhjäpäitä nämä lopulta ovat. Nämä vapaavalintaisessa järjestyksessä. Jos Viroon saataisiin oma BB, sinne olisi pyrkimässä varmasti satoja tibejä.

2 kommenttia:

Miss Amusing kirjoitti...

kiitoksia taas kirjoituksestasi. Tällä lähti työpäivä hyvin käyntiin :)

Jenna kirjoitti...

Ihanaa Liisa! Sun kirjoituksias on aivan YLImukava lukea aina, oot päässyt suosikeihin ja varmaan muutamaan otteeseen päivittäin käyn kurkkaamassa joko oisit jotain kirjoitellut ;) mahtava tyyli analysoida kaikkee arkisia asioita! Terkut teille sinne Viron puolelle, pysykäähän terveinä :)