tiistai 7. helmikuuta 2012

Shoppailua lähikaupassa

Kotiäidin maailmassa lähikauppareissut ovat aika jokapäiväistä kauraa, joten niistäkin pitää kirjoittaa. Muutenkin Virolainen kauppasysteemi on hieman erilainen kuin Suomessa, joten siitä muutama sana.

Jos täällä haluaisi elää suomalaisilla elintarvikkeilla ja tuotteilla, se melkein onnistuisi. Ihan suomalaisilla etiketeillä varustettua kamaa myy lähes joka kauppa, samat Serlan vessapaperit löytyvät niin Viron kuin Suomen marketeista. Yllättävän monessa tuotteessa on tosiaan suomenkielinen etiketti, jonka päälle on vain liimattu tuotetiedot viroksi. Venäjänkielen virallisesta asemasta Virossa minulla ei ole tietoa, mutta läheskään joka purkissa ei venäjäksi tekstejä ole. Aika moni suomalainen elintarvikealan firma on vahvasti edustettuna myös täällä, kuten Valio tai Fazer. Kun Virossa kuitenkin ollaan, olemme pyrkineet suosimaan virolaisia tuotteita niin paljon kuin mahdollista. Suomesta emme ole kaivanneet oikeastaan kuin hapankorppuja ja vauvojen maissinaksuja (joita täältä kyllä saa, mutta sokeroituina, omg). Niitä onneksi on helppo tuoda Suomesta ja pyytää tuliaisiksi :)

Perusruoka on täällä hieman halvempaa kuin Suomessa. Maitoa, perunoita ja leipää saa varsin sopuhintaan. Vihannestiskeillä ilahduttaa irtonaisena ja multaisena myytävän perunan ja porkkanan osuus. Mitään en niin inhoa kuin pestyjä muovipussiperunoita, niljakkeet pilaantuvatkin hurjaa vauhtia, kun multaperuna säilyy hyvin ja maistuu paremmalle mielestäni.

Edullisesti saa kaikkea sellaista, jossa työn hinnalla on suuri osuus, kuten leipomotuotteita. Erilaisia pasteijoita ja kakkuja onkin tullut maisteltua, hyviä ovat! Muutenkin mielestäni leipä on täällä parempaa kuin Suomessa noin yleensä. Jos Rimistä ostaa ciabatta-leivän 60 sentillä, se on tuore ja herkullinen, mielestäni kauppareissu on ollut ihan onnistunut. Sen sijaan esim. sokeri ja kahvi ovat kalliimpia kuin pohjoisessa naapurissa, ja yleisesti ottaen hintataso on noussut roimasti muutamassa vuodessa. Valion virolainen tytäryhtiö Alma mainosti juuri hyväntekeväisyyskampanjaansa, jossa he lahjoittavat ruokapankille jokaisesta ostetusta kohupiimäpurkista neljänneksen verran paikalliselle ruokapankille. Köyhyys on täällä ongelma, pahempi ongelma kuin Suomessa. Jos kuukauden keskipalkka Tallinnassa on jotain 1500 euron luokkaa ja muualla Virossa vielä matalampi (alle 1000 euroa) ja ruokakassin hinta on ehkä kolmanneksen halvempi kuin Suomessa, olen miettinyt, miten paikallisilla on oikein varaa asua täällä.

Lähikauppamme on jo aiemmin mainitsemani Selver, joka on ihan virolainen yritys, samaa konsernia Kaubamajan tavaratalon kanssa. Isommista marketeista suurin osa on S-ryhmän Prismoja, joiden suosiota täällä en suoraan sanoen ymmärrä. Valikoima on mielestäni samaa luokkaa vähän pienempien Rimien ja Selvereiden kanssa, ja hintataso selvästi kalliimpi. Täällä ei käsittääkseni ole samanlaista osuuskauppajärjestelmää kuin Suomessa, eli myös voitot kuittaa suomalainen osuuskauppaväki, eikä vihreitä S-bonuskortteja ole kuin meillä poroilla. 

Pakkauksista huomioni herätti ensimmäisenä pussimaito. Suomessakin maitoa on myyty pussissa joskus maailmanaikaan, meilläkin on mökillä mummun maitopusseista virkkaama muovinen matto. Pussimaito kaadetaan joko kannuun, tai sille saa myös nerokkaita, kokoon taitettavia maitopussipidike-kannuja nimeltä Foldy. Ihan paras keksintö! Pussissa myydään myös hapankermaa (hapukoor) ja tavallista kermaa, jotka ovat vahvasti edustettuna paikallisessa ruuanlaitossa. Ruokakulttuurissa on selviä venäläisvaikutteita, sen verran paljon tuota hapukooria lotrataan joka paikkaan. Ei sillä, hyvää se on!

Toinen hassu pakkausmuoto ovat pötköt. Sellaiset, joissa Suomessa myydään koiranmakkaraa ja joskus Balkania tai Lauantaimakkaraa. Niissä myydään mm. jauhelihaa ja maitotuotteita.

Muutama ruoka ansaitsee erityiskiitokset mielestäni. Virolainen kohupiim on taivaallista. Rasvaa säästämättä. Se on jotain jogurtin ja rahkan välimaastosta, ei niin hapanta kuin rahka, mutta pehmeää ja ihanaa. Sitä saa pienissä purkeissa maustettuna, "koiranmakkarapötköissä", pusseissa, you name it. Sitä voi syödä sinällään tai tehdä siitä kakkua, jotka nekin ovat ihania. Olen varma, että minä ja etenkin pikkuneiti saamme vieroitusoireita kohupiimästä, kun muutamme takaisin Suomeen. Aika makeita nuo kohupiim-jutut ovat kyllä, samoin paikalliset jogurtit ovat makeampia kuin Suomessa. Suosikiksemme on muodostunut Farmi-merkin kerrosjogurtit, jotka eivät ole ihan niin makeita, ja niissä on paljon hilloa, jossa on paljon ihan oikeita marjoja. Nam.

Lihanleikkaajat saisivat kyllä käydä Suomessa opintomatkalla. Melkein mikä tahansa kokoliha, jota olen ostanut, on yritetty tehokkaasti pilata leikkaamalla se väärin. Koskee niin nautaa, kanaa kuin sikaakin. En voi kehua lihankäsittelytaidoillani, mutta joka palan joutuu renssaamaan, jotta siitä saa syömäkelpoista. Koira kiittää, sillä se saa kaikki ylimääräiset roiskeet :) Sinänsä liha on hyvää, mutta tästä syystä en myöskään juuri ole ravintoloissa tilaillut kokolihaa. Muutama vuosi sitten Saarenmaalla paikallisessa luomuravintolassa sain elämäni huonoiten leikattua porsasta, ja sama trendi jatkuu ruokakauppojen tiskilläkin. No, jauheliha on jauhelihaa täälläkin, ja sitä lapsi (ja nirsokoira-)perheissä eniten kuluu. Teema "rakkaudella ja rasvalla" toistuu myös jauhelihan suhteen, juuri tuossa ostin koiralle (ihan ihmisille tarkoitettua) pötköjauhelihaa, jonka rasvaprosentiksi ilmoitettiin 25-30. Karppaajat tervetuloa! Täällä ei kevyttuotteet jyrää.

Entä sitten se viina. Sitä tosiaan saa ruokakaupoista, ja se on halvempaa kuin Suomessa. Isompia kekkereitä järjestäessä kannattaisi vierailla esim. sataman SuperAlkossa (joiden nettisivu sijaitsee loogisesti osoitteessa www.viinarannasta.ee) tai Liviko Alcostoressa, siellä on hyviä tarjouksia isommista satseista. Lähikaupan valikoima riittää kuitenkin hyvin tällaiselle perjantaijuopolle, mistään laatuviinivalikoimista ei kannata haaveilla mutta perushyvää punkkkua ja valkkaria saa kohtuuhintaan. Mistään älyttömän halvoista hinnoista ei kuitenkaan enää voi puhua.



Ei kommentteja: