Tukka ojennukseen

Blogissa on ollut hieman hiljaiseloa, ei ole ollut mitään erityisempää päivitettävää tai päiviteltävää. Otetaan siis jotain pientä ja arkista, mutta pientä luksusta kuitenkin.

Kävin tänään parturissa, tai kuuluisi kai sanoa kampaajalla. Valitsin lähistöltä Õnnepesa-nimisen kampaamon, jota voin kyllä suositella, mutta vain jos asiakas puhuu viroa (tai englantia, kai, ainakin nettisivut ovat myös englanniksi). Suomenkielistä (hyvää) palvelua olen saanut ainakin Sinine Salong -nimisessä kauneushoitolassa, jossa etenkin kesäaikaan varmasti yli puolet asiakaskunnasta tulee Suomesta. Sinne olen varaillut aikoja niin itselleni kuin vieraillemme, hiushoitojen lisäksi ainakin käsi- ja jalkahoitoihin ja hierontaan. Hyvätasoinen paikka, ei kaupungin halvin muttei varmasti kalleinkaan.

Minua on paiskattu varsin tavallisella suomalaisella hiuslaadulla: suorat, liukkaat ja maantienvaaleat, kiitos hyvien geenien kuitenkin myös paksut, eikä harmaita haituvia ole vielä ilmestynyt. Hiustyylini on sitten teinivuosien pysynyt aika samanlaisena; erimittaisten ja aika hurjanväristen kokeilujeni jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että helpointa on pitää hiukset pitkinä ja vaaleahkoina. Pikaponnari on helppo ratkaisu melkein päivään kuin päivään, ja hiukset ovat (ainakin omasta mielestäni) keskivertojuhlavat jo siten, että ne harjaa suoriksi. Parturikäyntien välin venyminenkään ei suuremmin haittaa, kun juurikasvu ei juuri erotu. Tämän tyyppiselle kampaukselle on Tallinnasta varsin helppo löytää kampaaja, sillä täällä suositaan varsin klassista tyyliä naisten hiuksissa. Harvemmin näkee virolaisnaista, jolla olisi jotenkin silmiinpistävän erikoisesti leikatut tai värjätyt hiukset, ja vanhemmillakin naisilla näkee pitkiä hiuksia hyvin paljon.

Suomalaisen tunnistaa usein hiuksista katukuvassa. Suomessa tuntuu, että kampaajilla on joku salaliitto naisten hiuksiin: viimeistään kun asiakkaalla on 30 vuotta mittarissa, parturi alkaa vihjailla hiusten lyhentämisestä ja "muodikkaammiksi" leikkaamisesta, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että parturissa pitää käydä kerran kuussa näyttääkseen edes aavistuksen verran siistiltä. Viimeistään lasten saamisen jälkeen parturi melkein vaatii, että tukka on leikattava, kun sitä irtoaa niin paljon. Irtosi minultakin, mutta sinnikkäästi pidin kiinni pitkistä kutreistani (okei, vähän lyhensin jossain vaiheessa). Pitkää tukkaa voi tasailla kun muistaa, itse taisin viimeksi käydä leikkuuttamassa ja värjäämässä kuontaloni helmikuussa. Olen siis huono asiakas kampaamolle! Suomalaisnaisten hiukset on usein leikattu erikoisemmin muotoon kuin virolaisilla kanssasisarilla. Naisten lyhyiden hiusten hyvää leikkaajaa täältä saakin kuulemma hakea jos haluaa muuta kuin peruspolkkatukan, kovin moni kampaaja ei oikein osaa tai uskalla lähteä kovin rohkeita kokeiluja tekemään. Kuulemani mukaan hyvää palvelua lyhyemmille kutreille saa ainakin miehenikin suosimasta Hair Express -kampaamosta Maakri-kadulta, Stockmannin takana. Siellä käy jopa presidentiskä Evelin Ilves hiuksensa laittamassa, näin ainakin väittävät...

Myös suomalaismiehen tunnistaa usein hiustyylistä. Virolaispartureiden, tai asiakkaiden maun, vuoksi täkäläisillä miehillä näkee lähinnä kolmenlaista tukkatyyliä: kalju, päältä vähän pidemmäksi jätetty ja sivuilta siistitty sekä sellainen aika tasapitkä 1,5 sentin tukka. Ilman mitään muotoiluaineita, tietty. Mieheni, joka käyttää mm. hiuslakkaa ja vahaa päivittäin, saa osakseen ajoittain kulmien kohottelua paikallisilta. Virolaismiehelle riittänee hiusten pesu samalla Axella, jolla muutenkin peseytyvät. Miesten hiusten leikkuuseen en siis välttämättä täällä luottaisi, jos mies on vähänkään tarkka ulkonäöstään... Hyviäkin miesten hiusten leikkaajia täällä toki on.

Halvalla pääsee ainakin, jos herra haluaa tukastaan eroon: lähin kampaamomme mainostaa ikkunassa miesten tukanleikkuuta 7 eurolla, ja läheisellä kampaamokoululla oli keväämmällä miehille tarjous leikkauksesta 1,5 euron hintaan. Naisten hiustenleikkuusta käypäinen hinta Tallinnassa on jotain 15-20 euron välillä, eli sekin halvempi kuin Suomessa. Oman tukkani olen leikkuuttanut ja värjäyttänyt aina alle 60 eurolla, mikä on aika vähän ottaen huomioon, että kuontaloa on kuitenkin puoleen selkään saakka (Suomessa vähänkään trendikkäämpi laitos ottaa nauramatta vähintään 120 euroa samasta käsittelystä, lähiökampaajakin satasen). Halvemmallakin voi päästä, etenkin jos tietää paikan etukäteen ja puhuu paikallista kieltä. Kampaamokoulut tarjoavat palveluita hyvin sopuisaan hintaan. Omakohtaista kokemusta niistä ei ole, mutta serkkutyttö kävi kauneusalan oppilaitoksessa hieronnassa ja tykkäsi. Hintakin oli opiskelijan kukkarolle varsin sopiva. Halvempia hintoja tässäkin selittää suurimmalta osin matalampi palkkataso.

Suomalaisia kauneusturisteja täällä riittää, moni on havainnut Tallinnan halvemmat hinnat ja hyvän tarjonnan. Tarjontaa tosiaan on, kauneuttaan voi hoitaa monin tavoin päästä varpaisiin, aina aromaterapiasta kirurgisiin toimenpiteisiin saakka. Tuntuu, että joka talossa on vähintään yksi ilusalong tai ainakin juuksur, eli kauneushoitola tai kampaamo. Vaikka tallinnalaiset itsekin ovat tarkkoja ulkonäöstään ja käyttävät palveluita suht paljon, kaikilla yrityksillä ei pyyhi yhtä hyvin. Miten voisikaan, kun kilpailua tosiaan on valtavasti. Tänään käymääni paikkaan varasin ajan eilen ja tilaa oli. Tuolissa istuessani kaksi sisään kävellyttä asiakasta sai vielä ajan samalle päivälle, eli varsinaista ruuhkaa ei ollut. Tämä onkin ainakin viikolla se yleisin tilanne monessa paikassa, eli työntekijät pyörittävät peukaloitaan arkipäivisin, mutta ilta-aikaan ja etenkin viikonloppuisin asiakkaita piisaa paremmin.

Lasten hiusten leikkuuseen suosittelen muuten Kaubamajan lastenosaston lasten kampaamoa! Neiti 2,5-vuotiaan hiusten tasauksessa meni ehkä 10 minuuttia korkeintaan, tulos oli hyvä ja hinta edullinen. Ei taida neljällä eurolla lapselta saada hiuksia leikattua ainakaan Helsingissä... Lasten kampaamossa oli myös peiliin kiinnitetty pieni kosketusnäyttö, jossa pyöri piirrettyjä, mikä auttoi pienen prinsessan paikallaan pitämisessä huomattavasti (samoin kuin lupaus jäätelöstä yläkerran jäätelökahvilassa). Ihan vain lapsiin erikoistunutta kampaamoa en ole Suomessa muuten nähnytkään, Kaubamajassa tuntuivat osaavan asiansa.

Päivittelen blogia kesän mittaan kun asiaa tulee, Suomessa ja mahdollisesti muuallakin lomamatkoilla ollaan kesän mittaan. Niistä ja muustakin sitten myöhemmin lisää!