keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vappua Tallinnassa

Vappu tuli vietettyä kotioloissa. Anoppi ja appiukko tulivat perjantaina ja lähtivät maanantaina, ja miehellä oli poikkeuksellisen pitkä yhteensä nelipäiväinen vapaa, joten olo on kuin olisin ollut lomalla viikon.

Käväistiin viikonloppuna vieraiden kanssa Rakveressä, joka on kaupunki Tallinnasta itään, n. tunnin ajomatkan päässä. Ihan kiva paikka, pieni kaupnki jota selvästi kovin ahkeraan remontoidaan ja laitetaan kuntoon. Vierailimme paikallisessa linnassa, joka on kyllä ihan näkemisen arvoinen, mutta huonojalkaisille ei voi suositella. Linnaan kun ei varsinaisesti saa ajaa autolla perille, vaan mäen päälle pitää kiivetä ihan itse... Tosin rikoimme vähän sääntöjä ja mies haki meidät autolla pois, säästimme pikkuneidin ja ennen kaikkea nivelrikkoisen polvia. Lisäksi tuli todistettua taas, kuinka ylihintainen paikka Tallinna onkaan Viron mittakaavassa, vaikka suomalaisittain onkin edullinen. Käytiin kahvilassa, ostettiin koko porukalle kahvit, paakelsit ja kotipakettiin vielä 6 suolaista pasteijaa ja kokonainen täytekakku. Hintaa vähän päälle 20 eur koko setillä yhteensä. Rakveressä on mm. kylpylä, jonka voisi joskus testata. Vaikutti aika suositulta ainakin noin viikonloppuna, parkkipaikka oli ihan täynnä.

Vappuperinteisiin ei täällä, varsin ymmärrettävästi, kuulu juurikaan työväen marssimista, punaisia lippuja ja palopuheita toreilla. Tuossa välillä kun täkäläisten oli pakko (poissaolo sallittu vain lääkärintodistuksella tai omien hautajaisten merkeissä) osallistua marssimiseen, niin ilmeisesti pitävät vähän taukoa aiheesta nyt. Myöskään suomalainen karnevaalivappu ei ole tänne juuri vielä rantautunut. Aika moni oli vapaalla 1.5. mutta moni vaikutti olevan töisssäkin: koiran aamulenkin aikaan läheisellä raksatyömaalla vasara lauloi ja saha soitti työväen laulua, niin kuin minä tahansa tiistaiaamuna. Lähikauppa pahoitteli, kun oli auki vain klo 9-19. Me olimme kuitenkin Tallinnan suomalaisyhteisön extempore-vappupiknikillä Kadriorussa koko perheen voimin. Sää suosi, oli mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Kaiken kaikkiaan loistopäivä! Paikallisia ei juuri piknikillä näkynyt, itse asiassa meidän suomalaisten lisäksi ei ketään. Lapsiperheitä puistoilemassa toki oli, leikkipaikalla oli vilinää.

Tulin siinä suomalaiskuplassani lilluessa miettineeksi, mitä oikeastaan Suomesta kaipaan. Tuttuja, rakkaita ihmisiä toki, työpaikkaanikin aika usein, mutta muuten en juuri mitään. Mielessäni laadin lyhyen listan pienistä, hassuista asioista, joita kaipaan ainakin joskus:

- Lidliä. Sen piti rantautua Viroonkin, mutta paikallinen Säästumarket on kuulemma niin suora plagiaatti, ettei kannata. Sieltä ei kuitenkaan saa hyviä germaanialaisia siivousmyrkkyjä, joita ennen kaikkea kotiäitinä N-Siwasta kaipaan.

-Kunnollisia hantaakillisia koirankakkapusseja joka marketissa. Ei mitään biohajoavia, ne kun hajoavat jo taskussa.

-Ruotsin kieltä. Piknikillä pääsin ihan pikkuisen puhumaan ruotsia, ja se tuntui jotenkin kotoisalta. Käyhän täälläkin aika paljon ruotsalaisia turisteja (joita muuten on hauska salakuunnnella, kun kuvittelevat ettei kukaan täällä ymmärrä kieltä...). Jotenkin se vaan lämmittää mieltä, kun joku sanoo hej då.

-Madallettuja rotvallin reunoja. Kärryjä on ajoittain ärsyttävä nostella korkeiden rotvallien yli, madalluksia on täällä aika harvassa.

-Itsepalvelukirppiksiä! Niitä täällä ei ole tullut vastaan. Normikirppiksien lastenvaatetarjonta on aika huonoa, Suomessa ostin aika suuren osan lapsen vaatteista kirpparilta. Neidin pienet vaatteet lahjoitin juuri hyväntekeväisyyteen, Suomessa olisin tehnyt samoin tai vuokrannut kirppikseltä pöydän ja myynyt pois.

Pieniä juttuja siis. Laitan lisää, jos tulee mieleen.

Ei kommentteja: