Lisää niitä pieniä eroja

Ihan pieniä kulttuurieroja, joita olen taas havainnoinut Suomen ja Viron välillä. Niin samanlaiset, niin erilaiset...

- Lapsemme on kovaa vauhtia oppimassa kuivaksi, mutta nukkumaan mennessä ja ulkoillessa pidetään vielä visusti vaippaa. Tällä hetkellä meillä menee koko 5 tai 6, joista ainakaan jälkimmäistä ei tahdo täällä kaupoista löytää. Suomessa käydessä näytti marketin hyllyllä olevan valinnanvaraa vielä koossa 7 ja 8. Siis aina 30 kiloon saakka! Virolaislapset siis opetetaan kuiviksi aiemmin kuin suomalaiset keskimäärin, ilmeisesti, sillä lasten fyysisessä koossa ei maiden välillä niin paljon eroa ole.

- Kun vieras kohtaa koiran kadulla ja haluaa tehdä sen kanssa tuttavuutta, suomalainen kysyy "saako sitä silittää" tai "onko se kiltti". Virolainen kysyy "kas see on kuri" eli "onko se vihainen". Oletusarvona siis se, että koirat voivat olla vihaisiakin. Enpä muista, koska joku Suomessa olisi kysynyt koiran luonteesta käyttäen sanaa vihainen.

- Suomessa lähes kaikissa kaupoissa (sitä yhtä saksalaista lukuun ottamatta) vihannekset ja hedelmät punnitaan itse vihannesosastolla. Virossa käytäntö ei ole niin selvä: osassa punnitaan, osassa ei. Niinpä kauppajonossa joutuu aika usein odottelemaan, kun kassahenkilö tai edellä oleva asiakas lähtee punnitsemaan omenapussia. Samoin leipien ja leivonnaisten kanssa: osassa ne on hinnoiteltu kiloittain ja punnitaan itse, toisissa taas kappaleittain eikä tarvitse punnita. Taas odotellaan, kun edellä oleva ei olekaan muistanut punnita donitsejaan.

- Todella moni on kertonut siitä, kuinka asiakaspalvelijat ja virkailijat vaihtavat englanniksi kohdatessaan aloittelevan vironkielenpuhujan. Samoin käy kuulemma Suomessa. Omat kokemukseni ovat täysin päinvastaisia. Vaikka kuinka yritän sanoa, että en vielä osaa kovin hyvin, puhukaa hitaasti, silti tarjoilijat ja ajanvaraajat jatkavat nopeaa juttuaan viroksi. Yritän pysyä kärryillä. Kaksikielisyydestä muuten sen verran, että ainakin Vaasassa ruotsinkielinen saattaa helposti loukkaantua, jos juttukumppani kertoo, ettei osaa ruotsia (vaikka ruotsinkielinen osaisikin suomea). Täällä venäjänkielisiä ei tunnu kovin paljon harmittavan, vaikka en venäjää osaakaan (tai sitten peittävät sen paremmin). Pahoittelen toki aina kohteliaasti, jos joku tulee minulle venäjää puhumaan, kun en osaa sanaakaan vastata samalla kielellä.

- Virolaiset naiset eivät koskaan kanna laukkuaan siten, että olkahihna menisi ristiin rinnan päältä. Varma suomalaisturistin merkki. Aikuisella, etenkään naisella, harvemmin näkee kaupungilla myöskään reppua, ellei kyseessä olla muutenkin selkeästi urheilemaan menossa.

Hassuja, arkisia juttuja.