Uusi vuosi, vanhat kujeet

2.1. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun muutimme Tallinnaan. Aika nopeasti on mennyt. Juhlimme täyttä vuotta palaamalla tasan samalla lauttayhteydellä kuin millä tänne ensimmäisen kerran tulimme. Auto ei ollut ihan niin täynnä kuin vuotta aiemmin, vaikka joulupukki olikin kovasti yrittänyt lahjoa lapsosemme tärviölle (ja lisäksi nyt oli isompi autokin).  Kämpässäkään ei tarvinnut ensimmäisenä alkaa miettiä, missä nukumme ensi yönä kun ei ole peittoja ja ennen kaikkea a) millä keitämme kahvit ja b) mistä ne voi juoda. Oli valmiina pyyhkeet, pesuaineet ja jotain ruokaakin. Helpompi saapuminen siis.

Joulu meni mukavasti, ajelimme perinteisen Länsi-Suomen rundimme varsin kiireettömällä aikataululla, koska miehellä oli onneksi välipäivät vapaata. Tuli nähtyä sukulaisia ja kavereita, mistä iso kiitos kaikille meitä majoittaneille ja ruokkineille. Ruuasta sen verran, että Suomessa käydessä ei uskalla enää katsella ruokakaupassa tuotteiden hintoja, parempi ostaa vaan se mitä tarvitsee ja kiroilla itsekseen maksettuaan. Jestas että se on kallis maa! Jos Virossakin on hintataso noussut, niin on Suomessakin.

Koska joululomalla oli niin paljon aktiviteettia, kävi pikkuneidin aika pitkäksi kotona. Kerhokin alkaa vasta tällä viikolla. Päätin siis lähteä viime viikolla hänen kanssaan uimaan ensimmäistä kertaa täällä. Olihan venäläisturistien sesonkikin jo lopuillaan, jotta uimahalliinkin mahtui. Kävimme Kalev Spassa, Vanhankaupungin laitamilla. Ihan käypäinen paikka. Päiväsaikaan keskellä viikkoa vieläpä melkein tyhjä. Huomattavaa on, ettei pikkuneitiä voinut vähempää kiinnostaa lastenallas, isoon altaaseen oli päästävä! Voin suositella paikkaa etenkin kuntouimareille: Spa on oikeastaan uimahalli, johon on jälkikäteen rakennettu porealtaat ja muut härpäkkeet. Pitkät altaat uimareille näyttivät hyviltä, tosin kaksin neidin kanssa ei juuri kuntouintia harrastettu.

Mitään kovin ihmeellistä tänne ei kuulu. Paitsi että vihdoinkin: Aloitan kielikurssilla keskiviikkona! Se on alkeiskurssi, ja puhelinkeskustelumme perusteella opettajani oli sitä mieltä, että minun pitäisi mennä vaativammalle kurssille, mutta katsotaan nyt. Tämän mahdollistaa osin se, että rouva K ei luojan kiitos ottanut saamaansa työtä vastaan, vaan on edelleen käytettävissä. Pikkuneiti on päättänyt, ettei enää hauaisi nukkua päiväunia, mutta simahtaa kärryihinsä kun hänet sinne laittaa. Ilmeisesti rouva K:n pitää myös lähteä ulkoilemaan.

Lyhyt päivitys tällä kertaa, ihan vaan kertoakseni että hengissä ollaan.