Jipii, meillä on lapsenvahti! Kukaan muu kuin kotiäiti ei voi tajuta, kuinka mahtava juttu voikaan luotettavan lapsenvahdin löytyminen olla! Se mahdollistaa aika monta asiaa. Kaksivuotiaan kanssa kun voi tehdä ja touhuta kaikenmoista, mutta ei ihan kaikkea. Kun kvartaalitalousmiehellä on syksy, niin hänellä on syksy: budjetit jne on vaan väännettävä, päiviä venytettävä molemmista päistä, joten pitää keksiä joku toinen katsomaan lapsen perään sillon tällöin. Esimerkiksi hammaslääkärillä käynti voisi olla neidin kanssa enemmän kuin extremeä. Niin sanottua turvaverkkoa sukulaisista tms meillä ei täällä varsinaisesti ole, vaikka hätätilanteessa varmasti saisinkin lapsenhoitoapua muilta suomalaisäideiltä täällä. Kaikilla on kuitenkin omatkin lapsensa, pienet vielä, joten en kehtaa vaivata ihan pikkuasioiden takia.
Lapsenvahdin löytymisestä saan kiittää juuri tätä Tallinnan suomalaisnaisten äitiverkostoa ja Suomettaria yleensäkin. Kaksi perhettä suositteli meille lämpimästi rouva K: ta, joten rohkaistuin ja soitin hänelle. Kyllä kannatti. Rouva K on viisissäkymmenissä, kahden aikuisen lapsen äiti, joka on opiskellut mm. sisustusarkkitehdiksi, mutta tekee lapsenvahtikeikkaa, koska ei ole kokopäivätöissä missään. Millainen taivaanlahja voikaan ihminen olla! Rouva K raportoi suunnilleen minuutilleen, mitä pikkuneidin kanssa on tehty, missä käyty, mitä juteltu jne. Lapsi kyselee samantien rouva K:n lähdettyä, että tuleehan se varmasti takaisin leikkimään hänen kanssaan. Keskittyy lapseen sataprosenttisesti, on jämpti ja huolellinen, hauska mutta asiallinen. Osaa myös kokeneempana äitinä antaa meikäläiselle hyviä neuvoja lapsen kanssa, ei kuitenkaan tuputtamalla vaan hyvinkin diskreetisti. Rouva K puhuu suomea aika virolaisittain, olenkin sanonut, että minulle saa puhua kyllä ihan viroakin, vastaan sillä kielellä jolla osaan. Hyvin on toiminut. Nyt meillä on kerran viikossa vakiopäivä, jolloin rouva K tulee meille, lisääkin voi toki pyytää jos kalenteriin mahtuu. Tässähän pääsee pian käymään niin, että voidaan kohta lähteä miehen kanssa yhdessä vaikka elokuviin joku ilta! Jösses.
Parasta rouva K:ssa on kuitenkin ehkä se, että hän ilmeisesti aidosti tykkää lapsestamme. Ensimmäisellä kerralla otettiin pehmeä lasku: neiti lähti rouva K:n kanssa puistoon, minä lähdin kauppaan. Sain ihan rauhassa kierrellä ruokakaupassa, miettiä tulevia ruokia jne. Sen päälle kävin juomassa kahvin kahvilassa. Yksin. Jestas, mitä luksusta. Sitten menin vielä varaamaan sen hammaslääkärinkin lähimmältä hambaarstilta. Puolitoista tuntia ihan ilman kenenkään komentamista, kauppareissu ilman yhtään EItä ja taistelua, ihan kokonainen kahvikuppi lehteä lukien ilman yhtään vaatimusta leikkimään/lukemaan/laittamaan levyä pyörimään/mehua/leipää/tms. Huh.
No, toisella kerralla minulla olikin sitten jo se hammaslääkäri. Pelotti, pentele, pelottaa vieläkin. Vaikka maailman ihanimmalla hammaslääkärillä tehty oikomishoito aikanaan veikin pahimman terän hammaslääkäripelostani, en vieläkään varsinaisesti nauti leegotohtorille menosta. Lääkäri löysi hampaistani muutaman reiän ja yksi paikka oli jäänyt matkan varrelle (uusin hammaspaikkani ja ainoa YTHS:llä paikattu hammas muuten. Ilmankos sinne onkin jäänyt aina jotain hampaankoloon viime aikoina). Olisivat alkaneet paikata hampaitani saman tien, mutta en ollut henkisesti ehtinyt valmistautua paikkuuseen, joten sanoin että minulla on kiire... Poistivat siis vain hammaskivet, ei sekään nyt varsinaisesti suosikkihommaani ole. Ensi viikolla siis paikkaukseen. Hyi olkoon. Otan kyllä kaiken mahdollisen puudutuksen, mitä tarjolla on. Näin kotiäiti-ihmisenä ei liene kuitenkaan soveliasta ottaa etanolipuudutusta alle... Eikä hammaslääkärikään siitä ehkä tykkäisi.
Hammaslääkärini puhuu oikein hyvää englantia. Hammaslääkäriasema on muutenkn tosi ammattitaitoisen oloinen paikka, ja hinnat paljon Suomea edullisemmat. Esimerkiksi tuo tarkistus ja hammaskiven poisto maksoi kaikki 20 euroa. En lähde veikkailemaan, paljonko suunsa avaaminen yksityisellä hammaslääkärillä Suomessa maksaisi, mutta paljon enemmän varmasti.
En tosin ihan hirveästi valehdellut, kun hammaslääkärille puhuin kiireestä. Minun piti päästä kotiin valvomaan vesimittarinvaihtomiehiä, en viitsinyt jättää lapsenvahdille heitäkin vahdittavaksi. Mittarin vaihto ei sitten kuitenkaan onnistunut, koska vuokraemäntämme on suunnitellut sisustuksen niin tarkkaan... Kylpyhuoneen kattoa on madallettu valaistussysteemin asentamiseksi, ja tuo madallus esti sitten raksamiesten pääsyn jollekin tarpeelliselle piuhalle katonrajaan. Jäämme mielenkiinnollaodottelemaan, tuleeko joku seuraavaksi sahaamaan kattoon reiän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti