keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Mööpelit partsille

Parvekkeemme on tähän saakka ollut lähinnä herrakoiran lepäily- ja tähystysvaltakunta, josta suurpetomme on tarkkaillut, että naapurustossa kaikki sujuu kuten pitääkin. Nyt raukka joutuu jakamaan sen satunnaisesti isäntäväenkin kanssa, saimme hankittua viimeinkin kalusteet paikalle. Ostimme pienen pöydän ja kaksi tuolia suomalaisesta huonekaluliikkeestä (vähän halppismaineessa, ainakin Suomessa, alkaa M:llä), siis heidän Tallinnan-toimipisteestään. Muutama huomio tästä.

Ensinnäkin, huonekalusetin hinta oli lähes kaksinkertainen verrattuna Suomen-liikkeen hintaan täysin samasta setistä. Tämän huomasimme, koska luemme näköis-Aamulehteä, tosin vasta mööpelit ostettuamme. Toki Viron-liikkeellä on oikeus hinnoitella tuotteensa miten haluavat, mutta on mielestäni vähän kummallista, kuinka hinta voi olla lahden pohjoispuolella niin paljon halvempi. Luulisi, että kustannukset täällä eivät ole sen kummemmat kuin Suomessakaan, katteet ovat vissiin sitten vaan paremmat...

Toiseksi, olipa taas reissu saada nuo pienet kalusteet paikalleen. Menimme liikkeen kesäkalustemyymälään eräänä ei-niin-kesäisenä päivänä (lue: tuuli niin että tukka lähtee ja satoi hieman vaakasuoraan). Juuri oikea päivä haaveilla aurinkoisesta kesäpäivästä parvekkeella kahvitellen... Ymmärrettävästi varsin nopeasti valitsimme kalusteet ja ystävällinen kesäpoika katsoi koneelta, ettei niitä nyt ole saatavilla. Teimme tilauksen, maksoimme ja myyjä lupasi, että soittavat kun tilaus on heillä (kaikki jälleen viroksi, jees). Ajoittain tulee kyllä ikävä Ikeaa... mikseivät muut huonekalukaupat ole keksineet, että asiakkaan saa hoitamaan suuren osan varastomiesten töistä, kunhan tuotteita vain on hyllyssä? Tykkään siitä, että kaiken saa kerralla mukaan, eikä tarvitse odotella epämääräisiä toimitusaikoja, kotiinkuljetusten saapumisen kyttäämisestä puhumattakaan. Minkähän takia Ikea ei muuten ole jo Baltiassa? Liian pieni markkina-alue? Harjaantuneella Ikea-silmällä kyllä huomaa, että täkäläiset ovat vierailleet myös ruotsalaisuuden ihmemaassa, Ikea-verhoja ja -kalusteita näkyy ikkunoista siellä täällä.

No, eipä mööpelikaupasta kukaan soittanut perään. Luvatusta toimituspäivästä seuraavana lauantaina ajelimme jälleen samaan kauppaan kyselemään, josko kalusteet olisivat jo perillä. Juu olivat, mutta varasto, josta ne pitäisi noutaa, oli sulkeutunut tuntia aiemmin. Varaston aukioloajat kävivät aika hyvin yksiin miehen työaikojen kanssa, miinus ilmeisesti varastomiesten kahden tunnin lounaspaussi klo 12-14, silloin varasto on kiinni. Tämähän tarkoitti sitä, että vein miehen tiistaina töihin, jotta pääsisin noutamaan kalusteet autolla. Toki melkein varaston viereen olisi päässyt ratikallakin, mutta raitiovaunumatka pikkuneidin ja kalustelaatikoiden kanssa olisi jo minullekin vähän turhan extreme. Sain myymälästä vähän epäselvän kartan varastolle, ja lopulta löysinkin sen, vaikka se oli aika mukavasti piilotettu parin "pääsy kielletty"-kyltin taa, ja sain kalusteet mukaan. Varastomiehelle pointsit siitä, että nosti ne autoon puolestani. Muistelen edelleen kauhulla sitä huonekalunhakukeikkaa Vaasan Vepsäläisellä, kun varastoveijarin mielestä n. 8 kuulla raskaana olevana olin ihan käypänen mööpelinnostaja, joten mitäpä hän, iso mies, meitä auttaisi. Argh, pitäköön jatkossa tanskalaisen designinsä.

Takaisin aiheeseen: kotona avasimme huonekalupaketit. Tuolit olivat ihan OK, pöytä taas näytti siltä, kuin joku olisi ajanut sen yli trukilla. Toisen puolen jaloista puuttui osia, ja ne olivat ihan kierot. Toki osin hajonnut pakkauslaatikkokin antoi jo vähän vihjettä tästä. Ei muuta kuin taas mies töihin seuraavana päivänä ja pikkuneidin kanssa raahaamaan pöytä (onneksi kevyt) takaisin kauppaan. Myyjä totesi, että hajallahan se on, pahoitteli ja pyysi hakemaan varastolta uuden, kuulemma siellä oli. Varastolla henkilökunta avasi uuden pöydän laatikon varmistaakseen, että vaihtopöytä olisi kunnossa. Muuten hyvä, mutta saman sarjan pöytä näytti ihan erilaiselta kuin se palautettu. Rikkinäisessä pöydässä oli muovirottinkinen pinta, tässä toisessa lasinen. Myyjä (puhelimessa), varastomies ja minä keskustelimme hetken aiheesta suomeksi ja viroksi, ja totesimme, että on parasta että otan sen lasipöydän mukaan, niin olemme kaikki tyytyväisiä. Ainakin minä olen, niin tyytyväinen kuin nyt kolmen myymälä- ja kahden varastoreissun jälkeen voi olla. Pöytä on nimittäin paljon nätimpi ja luultavasti myös helpommin puhdistettava kuin se ensimmäinen versio. Ehdin jo miettiä, että ainakaan kovin kiikkeriä laseja ei rottinkipinnalle voi laittaa.

Virolaista asiakaspalvelua moititaan ihan suotta. Tai no, saahan täällä ajoittain lämmintä bisseä kylmällä palvelulla, mutta niin saa kyllä Suomessakin. Ainakin tässä tapauksessa sain joka tilanteessa ihan hyvää palvelua, kaikki myyjät ja jopa varastomies olivat kaikki oikein mukavia. Se kesäpoika tuli oikein tarjoamaan palvelua, vaikka keli oli kamala, ja olisi ihan yhtä hyvin voinut istua lämpimässä kopissaan netissä surffaillen. Hymyilivätkin, penteleet. Ei niille voi vihainen olla, vaikka kieltämättä sen hajonneen pöydän kanssa pääsi muutama ärräpää.

Ja tästä seikkailusta jäi toivottavasti käteen jotain muutakin. Pikkuneiti on ollut tähän saakka varsin pottavastainen. Potalla istuminen on ollut äärimmäisen vastenmielistä, joten kuivaksi ei ole opittu, ei sinne päinkään. Huonekalukaupan naapurissa on Bauhof, vähän niin kuin Bauhaus, eli rakennustavaraa ja sekalaista krääsää myyvä kauppa. Tapoimme siellä aikaa neidin kanssa, koska olimme paikalla jo ennen huonekalukaupan aukeamista. Löysimme AUTOpotan. Neiti on isänsä tytär, kaikki pärisevä kiinnostaa kovasti: mikään ei pelasta päivää niin kuin rekan tai moottoripyörän näkeminen. Tai no, ehkä traktori jonkin työkoneen kanssa on vielä parempi. Autopotalla istuminenkin on vaan niin paljon coolimpaa kuin tavispotalla. Ehkä siis vaipparalli katkeaa vähitellen tämän ajoneuvon ostoon!

2 kommenttia:

Ompo kirjoitti...

Mä olen himoinnut Ahdille tällasta komeeta rallipottaa (https://www.hobbyhall.fi/p/fi/Baby-potty-rattipotta-punainen/309694?) mutta ehkä jää ostamatta, kun mokomalle tuntuu kelpaavan tuo parin euron halpispottakin. Onko Bauhofin autopotta samantyyppinen?

LK kirjoitti...

Ei ihan noin hieno, siinä ei ole rattia. Muuten samantyylinen, korkeampi selkänoja, pinkki. Ei pidä näyttää tuollaista rallipottaa neidille, ettei iske pottakateus...