perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kulttuuria ja poroja

Viime viikonloppuna kävimme tutustumassa lähinähtävyyteen, Viron taidemuseoon Kumuun. Tarkemmin ottaen kävimme sen uudessa osassa, joka on jo rakennuksena mielestäni näkemisen arvoinen. Museo sijaitsee Kadriorgin puistossa, ja mielestäni näyttää puiston puolelta rantaan ajetulta laivalta. Museon on suunnitellut suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori, joka on mielestäni tehnyt varsin hyvää työtä. Museo, vaikka moderni onkin, istuu paikkaansa historiallisessa puistossa hyvin, ja on myös sisältä toimiva kokonaisuus.

Tutustuimme perusnäyttelyyn, joka käsitti kaksi kerrosta, ja lisäksi pariin pienempään näyttelyyn. Näihin yhteishinta meiltä oli perhelipulla 7,50 euroa, ei paha hinta mielestäni. Samalla hinnalla olisi mukaan saanut vielä pari tenavaa lisää. Perusnäyttelyissä sai aika kattavan kuvan Viron taiteesta n. 1600-luvulta tähän päivään saakka. Ensimmäinen osa, Varamu (suom. kaiketi aarreaitta) käsitti taidetta toiseen maailmansotaan saakka ja jälkimmäinen osa, Rasked valikud (vaikeat valinnat) toisen maailmansodan jälkeisen ajan taidetta. Ensimmäinen osa oli varsin samanlaista kuin suomalainenkin taide vastaavana aikana, kansallisromantiikkaa jne. Toisessa osassa näkyikin sitten suurempia eroja, sosialistinen realismi vaikutti aika paljon Viron taiteeseen neukkuaikana, mutta toisaalta joukossa oli hyvin omaleimaista, minusta nimenomaan virolaista taidetta. Mielenkiintoinen katsaus, vaikka kävimmekin näyttelyt läpi aika vauhdilla johtuen pienestä kirittäjästämme, joka ei vielä suuresti osaa nauttia taide-elämyksiatä, mutta nauttii siitä, että museossa oma ääni kaikuu...

Perusnäyttelyiden lisäksi vilkaisimme latvialaisen nykytaiteilijan Šarunas Saukan näyttelyn ja Vinum et Panis- näyttelyn. Sauka oli aika mielenkiintoinen, loputonta helvettiä töissään kuvaava taiteilija. Oudolla tavalla samaan aikaan mielenkiintoisia ja ahdistavia, luotaantyöntäviäkin maalauksia. En ollut taiteilijasta aiemmin kuullut, mutta voin suositella kyllä muillekin. Vinum et Panis oli kokoelma viiniin ja leipään, tai ylipäänsä syömiseen, liittyvää taidetta, mukana oli niin kirkkotekstiilejä kuin hilpeitä maalauksia majataloistakin. Ihan jees, ei mikään erikoinen kuitenkaan.

Viinistä ja leivästä tuli nälkä, joten poikkesimme myös museon kahvilassa. Hinnat ehkä hieman keskustaa kalliimpia tai samoissa luvuissa, syömämme piirakat ja marjakakku olivat kyllä hyviä. Ruoka-annosten hinnat eivät vaikuttaneet kovin kalliilta, ja tänne olisi helppo poiketa pikkuneidin kanssa, joten taidamme käväistä museolla syömässä toistekin.

Tänään taas tutustuin neidin kanssa toisenlaiseen kulttuuriin, suomalaiseen olutmatkakulttuuriin. Kävin tapojeni vastaisesti Norde Centrumin Rimissä kaupassa. Se sijaitsee ostoskeskuksessa, joka on lähimpänä satamaa. Ilmeisesti aika moni hiihtolomailija oli päättänyt poiketa sinne ennen laivan lähtöä. Klo 10 aamulla kahvilan pöydät olivat täynnä keski-ikäisiä suomalaisturisteja, lähes kaikilla oluttuopponen edessä, tai aamukahvi konjakin kera. Marketissa en kehdannut avata suutani, koska vähän hävetti olla yksi sen maan kansalaisista, jotka roudasivat selkä vääränä viinaa kassalle. Edessäni jonossa olleet nuoret miehet eivät tosin ostaneet viinaa, vaan energiajuomaa... Taisi olla jano edellisillan jäljiltä, sen verran kokouksentuoksuista porukkaa.

Valitettavasti me suomalaiset erotumme täällä katukuvasta, eivät toki kaikki, mutta aika monet. Virolaiset pitävät meitä tyylittöminä ja töykeinä, enkä toisaalta ihmettele. Hyvinpukeutuvat ja -käyttäytyvät eivät sitten erotu, joten eivät pistä silmäänkään kuten tuulipukuturistit. Osa töykeydestä selittyy meidän tavallamme puhua kovaan ääneen. Virolaiset käyttävät tosiaan ääntään hiljaisemmin kuin suomalaiset, yleensä ainakin. tyylikkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin täällä pukeudutaan hieman eri tyylillä kuin Suomessa. Vaikutteita idästä on enemmän, naiset pukeutuvat suomalaisesti ajatellen epäkäytännöllisesti, ja satsaavat ulkonäköönsä enemmän. Parturissa käyminen on toki paljon halvempaa täällä, mutta mielestäni poroturistin voi tunnistaa myös hiuksista. Uloskasvanut permanentti tai 15 sentin juurikasvu ovat aika varmoja poron merkkejä. Niin, ja sellaiset megatrendikkäät puna-liila-mustat eri puolilta eri pituiset hiusmallit myös. Täällä suositaan enemmänkin klassista linjaa, mitä tulee hiusten leikkaukseen ja väreihin.

Olen yrittänyt naamioida itseäni paikalliseksi, ensi töikseni kävin kampaajalla ;) Lisäksi hankin talvitakin, jonka hupussa on (teko)turkisreuna. Se on ihan must, jos kokoturkkiin ei ole varaa tai hinkua. Kettutyttöjä ei juuri näy (jos ei lasketa tyttöjä, joiden päällä on kettu), turkiksien spreijaajalle olisi töitä... Tosin voisi olla aika vaarallista alkaa mummeleiden turkkeja spreijailla, kun ympärillä liikkuu jatkuvasti kymmeniä turkkimummoja, muuallakin kuin Stockalla. Muuten en juuri ole viitsinyt naamioitua, vaan kuljen ilman korkoja ja farkuissa näin talvisaikaan, kesällä voi sitten vähän enemmän irrotella.

3 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Mä en osaa kuvitella sua muussa kuin tennareissa ja farkuissa. Kesähepenissä, täydessä meikissä ja koruissa haluan sit kuvan todisteeksi "virolaistumisesta"!

hannu@jaatinen.org kirjoitti...

Itselläni on tuo Kumu nähtynä vasta ulkopuolelta. Museo on listalla "pitää käydä" kun seuravalla kerralla tulen Tallinnaan. Varmuudella jo tiedän, että olen siellä vierailemassa keväällä mieskuorolaulun merkeissä.

LK kirjoitti...

Hienoa Hannu, tere tulemast!