tiistai 17. tammikuuta 2012

Granny makes the World go around

Lumi tuli Tallinnaan pari päivää meidän jälkeemme. Sen jälkeen sää onkin ollut jokseenkin Etelä-Suomen talvisään kaltainen: ajoittain tulee lunta, väliin räntää ja päälle pakkasta, kunnes taas vaihtuu suojan puolelle. Suomessa tottui siihen, että katujen huono kunnossapito on tämän vuodenajan yleinen valituksen aihe numero 1. Ei täällä, koska katuja ei juuri hoideta...

Suuremmat kadut toki aurataan, yleensä peräkkäin ajaa pari-kolme aura-autoa, jotta leveiden katujen kaikki kaistat saadaan aurattua yhtä aikaa. Jalkakäytäviä taas ei pääsääntöisesti aurata, vaan taloyhtiöt huolehtivat niiden kunnossapidosta. Tai niiden pitäisi huolehtia. Ilmeisesti Virossa ei ole samanlaista kiinteistönomistajia velvoittavaa lainsäädäntöä kuin Suomessa, koska suuri osa jalkakäytävistä jää hoitamatta lumisateiden jälkeen.

Tässä vaihdessa esiin nousee maata pyörittävä voima, mummot. Tuulessa ja tuiskussa jalkakäytäviä aurataan mummovoimin. Aika harvoin näkee ns.työikäistä, varsinkaan miestä, lapion varressa, vaan lumia luovat sitkeät, eläkeikäiset naiset. Samat rouvat haravoivat puistoja sulan maan aikaan, jakavat postit, hoitavat lapsia jne. Kaupan kassalla saattaa istua yhtä hyvin kaksi- kuin seitsemänkymppinenkin. Virallinen eläkeikä on samaa luokkaa kuin Suomessakin, mutta todellisuudessa eläköityminen tapahtuu yleensä paljon myöhemmin.

Yksi syy tähän on se, että nykyvirolaisten eläkeläisten eläkkeet ovat naurettavan pienet elinkustannuksiin verrattuna. Neuvostoaikaan ansaituista palkoista ei ole paljon kertynyt, pari-kolmesataa euroa taitaa olla keskinääräinen eläke. Suuri osa eläkeläisistä käy siis myös töissä voimiensa mukaan. Ennen Viroon muuttoa kävimme ns. Kulttuurivalmennuksessa, jonka järjesti mieheni työpaikka. Valmennuksen piti pitkään Suomessa asunut virolaisnainen, joka mm. opetti viroa paikallisessa kansalaisopistossa jne. Hän kertoi ihmetelleensä, kun hänen kursseilleen tuli ihmisiä, jotka kertoivat olevansa "ihan vain eläkkeellä". Se on Virossa harvinaista. Aiemmin, kun eläkkeen suhde elinkustannuksiin oli hieman parempi, isovanhemmat hoitivat usein lapsenlapsiaan. Nykyään tätäkään ei juuri näe, elleivät lapset satu tienaamaan riittävästi. Muuten on mentävä palkkatöihin.

Mutta vielä lumentuloon: koska katuja ei tosiaan kovin hyvin hoideta, on pulkka osoittautunut oivaksi menopeliksi lapsen kanssa liikkuessa. Lastenvaunut pökkävät aina johonkin penkkaan, pulkka luistaa hyvin, kun hiekoitustakin on varsin harvassa paikassa. Hieman päälle vuoden vanhaa neitiä tämä ei tunnu haittaavan ollenkaan, päinvastoin :) täältä saa myös ihania, perinteisen mallisia lasten kelkkoja, jollaisen aion hankkia, kunhan neiti hieman kasvaa. Toistaiseksi pulkka on parempi vaihtoehto.

Ei kommentteja: