Rokkia veteraaneille

Tänään on Virossakin veteraanipäivä. Suomessa olen tottunut siihen, että veteraanipäivään kuuluvat seppeleenlaskut sankarihaudoille, isänmaallisten laulujen konsertit ja II Maailmansotaa käsittelevät dokumenttielokuvat. Veteraanit miellän edesmenneiden isoisieni ikäpolven miehiksi ja naisiksi, nyt jo 90 vuoden rajapyykkiä kolkuttelevaksi sukupolveksi. Itseäni lähin veteraani viime vuosilta, mieheni isoisä, pääsi Taivaan kotiin viime viikolla.

Virossa järjestetään tänään myös Veteraanipäivän konsertti, iso ilmaistapahtuma Vabaduse väljakilla. Aiemmin itsenäisessä Virossa ei ole veteraanipäivää vietettykään, tämä on nyt ensimmäinen laatuaan. Konsertissa kuullaan mahdollisesti myös isänmaallisia lauluja, mutta ei sotilassoittokunnan esittäminä vaan sähkökitarasäestyksellä. Paikalliset suuruudet Singer Vinger, Ultima Thule ja Terminaator esiintyvät, vaikka onhan siellä toisaalta myös oopperan poikakuoro ja Tallinnan kamariorkesteri. Nato-Virossa veteraaneista suuri osa on rokkisukupolvea: lähinnä Afganistanin-operaatiossa ym. sotineet mielletään veteraaneiksi. Siellä on kaatunutkin virolaisia toistakymmentä, haavoittuneita on vielä enemmän.

On täälläkin toki Toisen Maailmansodan veteraaneja hengissä, juu. Heidän olemassaolostaan ei vaan ole kovin paljon pidetty ääntä, he kun ovat suurelta osin taistelleet jonkun muun kuin Viron asepuvussa. Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton rintamilla taistelleita on edelleen elossa täällä jonkin verran. Ns. Suomen pojat ovat saaneetkin osakseen ansaitsemaansa kunnioitusta Suomesta, ainakin jonkin verran, mutta minun olisi vaikea kuvitella Virossa eri armeijoiden veteraaneja kokoontumassa yhteiseen Veteraanikonserttiin. Vaikka olisihan se toisaalta aika kaunis veljeyden ja rauhan ele näin yli 60 vuotta myöhemmin, jakaa maanmiesten kesken kokemuksia samasta sodasta, vaikka sitten rintamalinjojen vastakkaisilta puolilta.

Hyvää veteraanipäivää kuitenkin, kaikki veteraanit ikään ja rintamaan katsomatta. Harvempi teistä itse sinne hinkui, saati tiesi, mihin joutuu.

Terkkuja Jutalle

Se on kevät täällä! Sen tietää ainakin siitä, että lumen alta on paljastunut huonokuntoinen asfaltti, kadut pöllyävät ja spurgut ovat palanneet puistoihin. Yksi tänään näkemäni näytti ihan Üllar Jörbergiltä. Jos ette tiedä, kuka on Üllar Jörberg, laittakaa nimi hakuun vaikka YouTubessa jos uskallatte. Varoitan kuitenkin. Yksi "Su nägu kõlab tuttavalt" -sarjan (Kasvosi kuulostavat tutulta) tuomareista kertoi nähneensä lapsena painajaisia Üllarista. Sarjassa virolaiset laulu- ja näyttelijätähdet esittävät imitointeja ja covereita tunnettujen artistien lauluista, ja Tanel Padarin Kutse tantsule-esitys teki tuomaristoon lähtemättömän vaikutuksen.

Suomessa tuskin autoalan lehti julistaisi kuvakilpailua komeimmasta asfalttivauriosta. Täällä Autoleht julisti kisan, voittajaksi valikoitui kuva sydämenmuotoisesta reiästä Tallinnalaisessa valtatiessä. Pidempään Tallinnassa asuneetkin ihmettelevät teiden huonoa kuntoa, ne ovat nyt mutu-tuntumalla vähintään yhtä huonoja kuin Puolassa. Varoittelen siis myös automatkailijoita, eteensä kannattaa katsoa jos tykkää vanteistaan. Motoristit pitäkää varanne myös, ei varmaan olisi kiva osua moottoripyörän eturenkaalla kolmisenkymmentä senttiä syvään monttuun keskellä risteysaluetta, tai muuallakaan sen puoleen.

Käväisimme pikaisesti sunnuntain ratoksi Viinalinn-nimisessä kaupunginosassa. Siellä, missä suomituristi täyttää autonsa takakonttia oman ja naapurimaan nestemäisillä, omaan käyttöön toki. Iltapäivän auringosta nautti 14 bussilastillista maanmiehiä, siinä sivussa toki myös paketti- ja henkilöautoja, joiden rekkarit olivat suurimmalta osin mallia FIN. Eikä vielä ole edes kesäsesonki. Tämän päivän uutisissa julkaistiin tilastoja, joiden mukaan matkailijoiden viinantuonti on lisääntynyt, nyt lisääntymään päin on ilmeisesti myös karkin ja limujen tuonti makeisveron noston jälkeen.

Että terkkuja vaan valtiovarainministeriöön. Päätös nostaa alkoholiveroa kirvoitti varmasti raikuvat aplodit Livikon, SuperAlkon ja muiden vastaavien yritysten omistajissa ja henkilökunnassa. Kassa kilisee jatkossakin. Eikä Tallink varmaan harmittele myöskään. Shoppasivat uuden laivankin sen kunniaksi. Muistaakseni Suomessa valtiovarainministeri oli veronkorotuspäätöksen jälkeen sitä mieltä, ettei se vaikuta mitenkään yksityishenkilöiden alkoholintuontiin. Rohkenen olla eri mieltä. Luultavasi SuperAlko vaan lisää valikoimiinsa namihyllyt seuraavaksi. Näyttää muuten Prismakin haluavan osansa rannan turistivirrasta, ovat avanneet uuden Prisma expressin muiden viinakauppojen kupeeseen. Baltic Guide -lehden mukaan myymälä keskittyy "juomatarjontaan aikuiseen makuun". Sieltä vaan hakemaan vihreällä kortilla bonarit tuliaisista. (Vaikka minäkin muistan vielä, kuinka hauskalta tuntui höylätä boonusta vodkaostoksista, noin alkuun.)

Mutta ostakaa vaan lisää, ehkä niillä verorahoilla saadaan vaikka muutama reikä tiestössä korjattua.

Lisää niitä pieniä eroja

Ihan pieniä kulttuurieroja, joita olen taas havainnoinut Suomen ja Viron välillä. Niin samanlaiset, niin erilaiset...

- Lapsemme on kovaa vauhtia oppimassa kuivaksi, mutta nukkumaan mennessä ja ulkoillessa pidetään vielä visusti vaippaa. Tällä hetkellä meillä menee koko 5 tai 6, joista ainakaan jälkimmäistä ei tahdo täällä kaupoista löytää. Suomessa käydessä näytti marketin hyllyllä olevan valinnanvaraa vielä koossa 7 ja 8. Siis aina 30 kiloon saakka! Virolaislapset siis opetetaan kuiviksi aiemmin kuin suomalaiset keskimäärin, ilmeisesti, sillä lasten fyysisessä koossa ei maiden välillä niin paljon eroa ole.

- Kun vieras kohtaa koiran kadulla ja haluaa tehdä sen kanssa tuttavuutta, suomalainen kysyy "saako sitä silittää" tai "onko se kiltti". Virolainen kysyy "kas see on kuri" eli "onko se vihainen". Oletusarvona siis se, että koirat voivat olla vihaisiakin. Enpä muista, koska joku Suomessa olisi kysynyt koiran luonteesta käyttäen sanaa vihainen.

- Suomessa lähes kaikissa kaupoissa (sitä yhtä saksalaista lukuun ottamatta) vihannekset ja hedelmät punnitaan itse vihannesosastolla. Virossa käytäntö ei ole niin selvä: osassa punnitaan, osassa ei. Niinpä kauppajonossa joutuu aika usein odottelemaan, kun kassahenkilö tai edellä oleva asiakas lähtee punnitsemaan omenapussia. Samoin leipien ja leivonnaisten kanssa: osassa ne on hinnoiteltu kiloittain ja punnitaan itse, toisissa taas kappaleittain eikä tarvitse punnita. Taas odotellaan, kun edellä oleva ei olekaan muistanut punnita donitsejaan.

- Todella moni on kertonut siitä, kuinka asiakaspalvelijat ja virkailijat vaihtavat englanniksi kohdatessaan aloittelevan vironkielenpuhujan. Samoin käy kuulemma Suomessa. Omat kokemukseni ovat täysin päinvastaisia. Vaikka kuinka yritän sanoa, että en vielä osaa kovin hyvin, puhukaa hitaasti, silti tarjoilijat ja ajanvaraajat jatkavat nopeaa juttuaan viroksi. Yritän pysyä kärryillä. Kaksikielisyydestä muuten sen verran, että ainakin Vaasassa ruotsinkielinen saattaa helposti loukkaantua, jos juttukumppani kertoo, ettei osaa ruotsia (vaikka ruotsinkielinen osaisikin suomea). Täällä venäjänkielisiä ei tunnu kovin paljon harmittavan, vaikka en venäjää osaakaan (tai sitten peittävät sen paremmin). Pahoittelen toki aina kohteliaasti, jos joku tulee minulle venäjää puhumaan, kun en osaa sanaakaan vastata samalla kielellä.

- Virolaiset naiset eivät koskaan kanna laukkuaan siten, että olkahihna menisi ristiin rinnan päältä. Varma suomalaisturistin merkki. Aikuisella, etenkään naisella, harvemmin näkee kaupungilla myöskään reppua, ellei kyseessä olla muutenkin selkeästi urheilemaan menossa.

Hassuja, arkisia juttuja.

Astetta hullumpana taas

Kävin tänään pikkuneidin kanssa Hulluilla Päivillä. Jösses. Ei täällä mikään lama ainakaan ole väkimäärästä päätellen. Nämä olivat nyt Viro-urani kolmannet keltaisten kassien päivät, ja mielestäni koskaan ei ole ollut näin paljon väkeä. Lastenvaunujen kanssa sai tosissaan varoa, ettei teilaa ketään ja koko ajan edessä oli porukkaa hyllyjä tyhjentämässä. Tosin edelleen pikanttina kulttuurierona Suomeen valikoima: Facebookissa kaverini mietti puolivakavissaan Bobcatin hankintaa Hulluilta Päiviltä, täällä sen ulkoteltan kalleimmat myyntiartikkelit taisivat olla polkupyörät (jollaisen hankkimista olen kyllä harkinnut, mutta en tarttunut tarjoukseen kuitenkaan). Myynnissä oli kyllä lavatolkulla pesuaineita, paalikaupalla vessapaperia ja säkeittäin perunoita sekä muuta ruokatavaraa. Veikkaan, ettei Suomessa ole tarjouksessa hapankaali tai keitetyt punajuuret. Ostimme neidin kanssa mansikoita (mauttomia puoliraskoja espanjalaisia, mutta ilahdutti lasta kuitenkin) ja astianpesukonetabletteja. Viimeksi mainitut ovat jostain syystä järkyttävän kalliita täällä verrattuna Suomeen, joten tartuin mielelläni tähän tarjoukseen.

Ajattelin käydä ruokakaupassa siinä samalla. Virhe. Tuli kauppareissulle mittaa, kun matelimme ihmismeressä kärryjen kanssa. Ei siinä paljon tarjouksia katseltu, vauhdista nappasin mukaan muutaman asian. Oikeasti, porukkaa oli niin paljon, että oli mentävä massan mukana kieli keskellä suuta, ettei törmää edellä kulkijaan. Suunnittelin ostavani lihatiskistä valmiiksi grillattua broileria, mutta jätin väliin jonon nähtyäni. Tyydyin valmiiksi pakattuun perunasalaattiin. En edes yrittänyt kärryineni vaateosastolle, vaikka edelliskäyntien perusteella suurin ruuhka onkin juuri ruokakaupan puolella. Mies kävi eilen vaateostoksilla, ilta-aikaan ei enää hirvittävää ruuhkaa ollut.

Kevät tekee tuloaan, viimeinkin! Kuinka paljon voikaan nauttia siitä keväisestä, mätäneviem kasvinjätteiden tuoksusta puistossa! Odotan innolla, josko viikonlopun vesisateet todella sulattaisivat loput lumet parvekkeeltakin. Parveke on kyllä surullinen näky talven jäljiltä. Ne osat, jotka ovat jo sulaneet, ovat kauttaaltaan liiskaantuneen pölyn, lian ja koirankarvan peitossa. Sormet syyhyäisivät jo putsailemaan tuota hirvitystä, mutta minulla on pieni ongelma. Arkkitehti on unohtanut parvekkeestamme rännit. Käytännössä siis parvekkeeltamme valuu kaikki vesi suoraan alakerran parvekkeelle, enkä usko juuri kämppäänsä remontoineen venäläisrouvan ilahtuvan mäntysuopasateesta. Koitan keksiä jotain, jotta tuosta saadaan taas jollain lailla viihtyisä.

Uutta seurattavaa

Halusin kerrankin vinkata jonkun itselleni uuden "julkkiksen" pitämän blogin (seuraamani blogit ovat tällä hetkellä lähinnä tuttujeni pitämiä, parilla poikkeuksella) muillekin, ja jakaa sen tuossa sivupalkissa myös. Blogger näyttää jostain syystä tämän osoitteen nimellä Senaste recept, ja vie jollekin Kotivinkin goddamn reseptihakuun. Sinne en halua, vaan minusta vallan mahdottoman mukavaan ja kotoiseen blogiin, jota pitää Olga Temonen. Olgan Kotona -blogi. Maaseutuelämää, jossa myönnetään rehdisti, että kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, mutta tunnelma on positiivinen ja lämmin. Tykkään!

Tällaista puuhakasta kotoilua voi lueskella vaikka kun on itse mopannut kahdet lapsen yrjöt lattialta. Toivomme parasta (yskän aiheuttamaa ykäämistä, valitettavan yleistä lapsellamme, etenkin jos maha on täynnä), pelkäämme pahinta (yrjötauti). Seuraamme etenemistä mielenkiinnolla. Poti-lapsi vaikuttaa kuitenkin ihan iloiselta ja hyvinvoivalta, ehkä tämä oli kertarykäisy.

Se pyörii jälleen eli mikrokoon seikkailu Lasnamäellä

Männäviikolla lämmittelin herrakoiran ilta-ateriaa mikrossa (kyllä, koiramme ei syö jääkaappikylmää apetta, lämmintä sen olla pitää). Isoa kuppia mikrosta nostaesaani tulin pudottaneeksi mikrosta myös aluslautasen, joka meni pudotessaan asianmukaisesti tuhannen palaksi. Kivilattian hyvä ja huono puoli: kun astia putoaa, se menee satavarmasti rikki. Ei jää kaappiin pyörimään niitä hieman reunoistaan klommoontuneita, joita ei kuitenkaan raaski heittää poiskaan.

Uusi lautanen oli siis saatava. Aloitin kuten kuka tahansa nykykotirouva, netistä hakemalla. Löysinkin nopeasti Lasnamäeltä Sevi Kodukaubad -nimisen liikkeen, joka myy kodinkoneiden varaosia ja huoltaa koneita. Sinne siis. Selvitin nopeasti kaupan sijainnin ja kielikurssini jälkeen hyppäsin ratikkaan ja kohti Sikupilliä (joka on keskustaa lähin osa Lasnamäkeä). Tämä kävi ilman pikkuneitiä huomattavasti helpommin, rouva K on meillä aina kurssini ajan neidin kanssa.

Kauppa löytyi helposti, muttei juuri mainoksilla koreile. Ovessa on printattu paperilappu, josta käy ilmi liikkeen nimi ja aukioloajat, siinä kaikki. Varsin venäläisittäin murtaen puhunut myyjä ilmoitti, että haluamani lautaskoko löytyy varastosta ja kertoi hinnankin, minä kaivoin maksukortin esiin. "Ainult sularahas", vain käteistä, kuului toteamus. Eipä ollut. Kävi ilmi, että lähin pankkiautomaatti olisi ollut Sikupillin Prismalla, saman kadun varressa siis mutta melko kaukana. Minulla ei ollut aikaa lähteä rahaa hakemaan, vaan jouduin hyppäämään taas ratikkaan ja kotia kohti, rouva K piti mennä vapauttamaan muihin hommiin.

Uusi yritys koitti lauantaina. Tällä kertaa lähdimme matkaan koko perhe, mies jäi tosin kaupan eteen autoon odottelemaan nukkuvan neidin kanssa. Nyt olin varustautunut oikein rahalla. Vähemmän venäläisittäin murtava myyjä tarkisti vielä mikroni mallinumerosta valmistajan sivuilta, että lautanen varmasti sopii, ja lähti noutamaan lautasta varastosta.

Siinä odotellessani en voinut olla huomaamatta viereisen tiskin kaveria, joka ilmeisimmin kulutti aikaa työpäivän päätteeksi netissä surffailemalla. Mielenkiintoinen tyyppi. Irokeesitukkainen nuori mies oli ilmeisesti lähimenneisyydessä joutunut kahnaukseen jonkun kanssa, sen verran komeat mustelmat oli ohimolla ja silmäkulmassa. Lisäksi hän siinä surffaillessaan hyräili itsekseen Neuvostoliiton/Venäjän kansallishymniä. Piti oikein varmistaa, kuulinko oikein, mutta vanha tuttu A. Aleksandrovin mestariteoshan se oli.

Maksoin ja poistuin lautasineni. Sopivan mikrolautasen lisäksi sain muistutuksen siitä, että Lasnamäki lienee edelleen Tallinnan venäläisin kaupunginosa.

Lelun lisälaite

Olen aiemminkin valittanut siitä, kuinka vaikeaa on blogin kirjoittaminen I-lelulla eli Appletilla. Nyt löysin uuden sovelluksen, jonka pitäisi olla sopivampi tarkoitukseen, loogisesti nimeltään Blogger. Tällä lelulla saa lisättyä kuviakin, kokeillaanpas! Kuva eläintarhareissulta viime vuoden puolelta, ei siis kovin tuore...

Linkkejä tälläkään ei saa lisättyä, mutta muuten kirjoittaminen on helpompaa. Sivua pystyy esim scrollaamaan kirjoittaessaan ylös ja alas, mitä netin kautta ei taas voi tehdä. Läppärillä on joku kevätflunssa, joten pitäydyn iLelussa toistaiseksi.