maanantai 29. lokakuuta 2012

Kohtaamisia


Laiska kirjoittaja yrittää päivittää taas jotain...

Talvi tuli Tallinnaan! Nyt jo! Viime talvena ensilumi taisi sataa tänne kunnolla vasta tammikuussa. Muutamana päivänä on ollut ihan kohtuullinen pulkkailukeli, pikkuneiti kiittää. Neiti kyllä ilmeisimmin muisti viime talven, mutta kohtaaminen lumen kanssa oli silti ylitsepursuavan riemukas. Sunnuntaina kävimme koko perheen voimin pulkkailemassa Kadriorgin puistossa, kivaa oli. Herrakoira nauttii talven tulosta, kuten aina, saamalla suurempia ja pienempiä luntalunta-hepuleita... Aika koomista, vanha miäs. Puistossa näyttää muuten aika hassulta, kun suuri osa isoista lehtipuista ei ehtinyt pudottaa lehtiään ennen lumentuloa, maa on siis yhtäaikaa valkoisenaan uudesta lumesta ja keltaisenaan lehdistä. Hassu tunne kiskoa pulkkaa lehtikasoissa. Lehtipuiden lisäksi muutkaan tallinnalaiset eivät ole oikein ehtineet varautua talven tuloon, miehen kotimatka kesti perjantaina noin tunnin ja 10 minuuttia, kun yleensä matkassa menee 20 minuuttia tai jopa alle, liikenteestä riippuen. Matkalla oli useampia henkilöautoja ja pari rekkaa ojassa, peltikorjaamoiden ja hinausautojen sesonki siis alkoi kertarysäyksellä. Kesärenkailla näyttää suurin osa edelleen kruisailevan, ehkä virolaiset ovat sen verran optimisteja, että ajattelevat tämän tästä vielä lämpenevän. Jos jotain positiivista haetaan, niin lähikaduilla autojen nopeudet ovat pudonneet kerrankin rajoitusten mukaisiksi, arvelisin.

Käytiin pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa viikonloppuna laivarannan viinamarketissa Suomen-vieraiden kanssa. Tasan en enää mene sinne viikonloppuna, mieluummin en koskaan. Marketin (tai markettien, niitä on samassa pihapiirissä kaksin kappalein) pihasta laskimme 16 suomalaista turistibussia. Jos lasketaan, että bussiin on lastattu vaikka 30 kappaletta maanmiehiä, joista jokainen käyttää vaikka 50 euroa viinaksiin, tukivat maanmiehemme etelänaapurinsa taloutta vähintään 24 000 eurolla. Laskelma vähän alakanttiin, jos yhtään oikein katselin ihmisten ostoskärryjä. Vieraammekin ihmettelivät sitä hullunkiiltoa joidenkin silmissä: "halpaa viinaa, jumankauta! Pakko ostaa!" Rahamäärää ajatellen, Viron alv huomioiden, suoraan valtiota maanmiehemme tukivat vajaalla 5000 eurolla, sekin on paljon se. Ehkä suomalaispoliitikkojen kannattaisi sittenkin harkita alkoholiveron laskua kotimaassa.

Seurakunnan lastenkerho siirtyi tiistailta perjantaille, siis joudun joka tapauksessa kulkemaan keskustassa jonkin verran perjantaisin. Aion ehdottaa siirtoa takaisin tiistaille, jotta välttyisin muutenkin kohtaamasta yhtään enempää maanmiehiä, suorin reitti kotoa seurakunnalle kun kulkee Viru-keskuksen liepeiltä. Taas sai ihailla Amarillon porotarhan aamujuottohetkeä klo 10 kun ohi kuljettiin. Okei, ne huonoimmin käyttäytyvät ja eniten juovat pistävät eniten silmään, mutta tosiaan, ei ole kiva olla osa sitä kansaa, jonka mielestä etelänaapurissa näkemisen arvoista tuntuu olevan vain halpaa alkoholia sisältävän lasin pohja. Mielellään alle kahden kilometrin päässä satamasta ja baarissa, jossa saa palvelua omalla kielellään. Ihan tulee mieleen muinaisista Keihäsmatkoista kerrotut jutut, kun suomipojat ja -tytöt lähtivät ulkomaille ensimmäistä kertaa sankoin joukoin. No, nyt on ollut toki liikkeellä ihan tavallisia perheitäkin paljon, kun syyslomat ovat pyörineet Suomessa. En silti välittäisi kohdata maanmiehiä liiaksi.

Viime viikonloppuna yritimme itsekin olla kunnon turisteja, ja mennä tekemään kirkkokierrosta vanhaankaupunkiin. Laiha tulos. Tallinnan kirkkojen ovet eivät auenneet meille. Niguliste oli remontissa ja ilmeisesti siksi suljettu (tosin missään ei ollut tästä mainintaa), Pühavaimulla ovet kiinni (aikataulun mukaan piti olla auki senkin) ja Oleviste suljettu talveksi jumalanpalveluksia lukuun ottamatta. Se siitä hengellisestä rundista. Tulipahan ihailtua taas vanhaakaupunkia kuitenkin, nyt sinne uskaltaa taas mennä, kun oikeita turisteja on vähemmän. Ilmeisesti niin vähän, ettei edes nähtävyyksiä kannata pitää auki...

Kristillisyyttä voi toki harjoittaa muutenkin kuin kirkossa käymällä. Kohdalleni sattui omituinen kohtaaminen, tästäkin on varmaan muutama viikko mutta laiskana kirjoittajana en ole muistanut tästäkään mainita. Olin koiran kanssa ihan normaalilla iltakävelyllä. Vähän ennen puistoa näin kadun varressa nuoren naisen, joka nojasi toisella kädellä aitaan ja toisella huitoi ilmaa kuin jotan etsien. Mun ensimmäinen ajatukseni (luonnollisesti) oli, että onpas neiti vetänyt hyvät kännit tiistai-illan kunniaksi. Kun pääsin lähemmäs, huomasin että nainen itkee ihan paniikissa. Menin kysymään, onko hänellä kaikki kunnossa. Nainen kertoi, että oli ollut ystäviensä kanssa iltaa viettämässä, lähtenyt yksin kotiin ja eksynyt. Oli hän jotain juonutkin, muttei missään kaatokännissä, vaan näkövammainen. Talutin sitten herrakoiran kanssa naisen kotiovelle ja varmistin vielä, että hän pääsi sisään ovesta ja kotiinsa turvaan. Tuli hyvä mieli itselle. Vähän tosin hävettää tällaista kertoa, ettei joku erehdy ottamaan tätä rehentelynä... (kuinka suomalainen asenne!) Minusta oli vain kiva auttaa. Sain samalla taas tilaisuuden puhua viroakin!

Käväisin tuossa myös juttelemassa suomeksi paikallisille opiskelijoille ammattikoulussa. Virossa toimiva Suomen-instituutti etsiskeli matkailualasta tietäviä henkilöitä matkailupuolen amiksen suomenkielentunneille, ja nostin käteni pystyyn. Kymmenkunta tyttöstä siellä istui, toista vuotta suomea lukevia. Kielitaito ei vielä ollut ihan parhaasta päästä, mutta ensiujouden haihduttua uskalsivat silti kyselläkin tädiltä jotain. Enemmän kyllä juttelimme ihan tavallisesta elämästä lahden tällä ja sillä puolella kuin matkailusta... Ihan hauskaa vaihtelua!

Ei kommentteja: