maanantai 25. helmikuuta 2013

Synttärit!

Vietin jonkin aikaa sitten syntymäpäiviäni, ja Eesti vabariik juhli myös. Juhlin suomalaisittan, eli en juhlinut oikeastaan ollenkaan. Mies ja lapsi lauloivat onnittelulaulun, sain kukkia ja pienen lahjankin. Virolainen naapurini sääli minua kovasti, kun minulla ei ollut minkäänlaisia juhlia, ei edes pientä kakkua tms. Hän hieman rauhoittui, kun kerroin olevani menossa ystäväni luo, ostavani matkalla kakun ja sitten yhdessä lasten kanssa syömme sitä.

Suomalaisena en enää tässä iässä jaksa joka vuosi tehdä suurta numeroa ikääntymisestäni, synttäreitä on takana kuitenkin jo yli 30. Virolaiselle syntymäpäivät ovat usein valtavien juhlien aihe. En oikein tiedä, mistä tämä johtuu. Neuvostoaikanahan kirkollisten juhlapyhien, joulu mukaan lukien, juhlinta oli pannassa, mutta syntymäpäivää sai viettää mielin määrin, ehkä siksi se on niin suosittua. Oikeastaan virolaiseen juhlapyhien ketjuun on vain lisätty lisää juhlittavaa uuden systeemin myötä: ystävänpäivää näytettiin juhlivan länsimaisen krääsäjuhlan merkeissä, kohta onkin taas naistenpäivä ja naistenpäivän lahjat. Naistenpäivä on todella iso juttu, kukkakauppojen ja alusvaatepuotien kulta-aikaa. Joulu oli kuten Suomessakin, ja perään venäläiset juhlivat uutta vuotta lähes kuten me joulua. Molempia itsenäisyyspäiviä juhlitaan juhlavasti, tätä helmikuun itsenäisyyspäivää juhlavammin. Niin, ja sitten on vielä pääsiäinen, laskiainen ja ennen kaikkea juhannus. No, virolaiset tykkäävät bilettää. On pyhien joukosta sentään karsittu pois ainakin Voitonpäivä, sitäkin tosin osa venäläisvähemmistöstä tuntuu viettävän.

Ennen synttäreitäni minua onnittelivat jo mm. lähikauppani ja puhelinoperaattorini. Synttäriaikaan olisi saanut alennuksiakin kaupasta, mm. kakut, valmisruuat ja alkoholittomat juomat saa syntymäpäivien aikaan halvemmalla. Suomessa voisi joku vetää vaikka herneen nenään jos saisi synttäreistään muistutuksia kaupalta. Suomessa syntymäpäivien juhliminen tuntuu olevan aikuisiällä sallittua isommassa mittakaavassa vain pyöreiden vuosien johdosta.

Pyöreät vuodetkin ovat vähän erilainen käsite täällä. Suomalais-virolainen tuttuni kertoi työpaikallaan itäneestä katastrofinpoikasesta, kun työkaverit olivat unohtaneet erään kollegansa merkkipäivän! Hän kun täytti vielä pyöreitä vuosia! 55 vuotta! Onneksi erään kollegan pöytälaatikosta oli löytynyt lahjajemma, jossa oli ollut kaunis kaulakoru, joka sitten asiaankuuluvin juhlamenoin luovutettiin tyytyväiselle päivänsankarille. Synttäreitä ei sovi unohtaa.

Omat synttärini vedin siis matalalla profiililla. Tasavallan syntymäpäivää juhlistimme ilmeisesti varsin virolaisesti: katsoimme tv:stä puolustusvoimain paraatin ja illalla presidentin kättelyt. Ihan niin kuin Suomessakin. Sini-must-valge-lippua emme vetäneet salkoon, sillä meillä ei ole sen paremmin salkoa kuin lippuakaan. Kerrostalomme talkkari oli huolehtinut tästä puolestamme. (Kuten muuten kanssaexpatriaatti S on mainiossa blogissaan todennut, liputaja on viroksi itsensäpaljastaja, joten kansallinen liputuspäivä kuulostaa aavistuksen arveluttavalta)

Presidentillä on täälläkin urakkaa, kättely kesti kolmisen tuntia. (minusta näytti siltä, että niin presidentiltä kuin rouvaltakin alkoi kunto loppua maratoonin loppuvaiheessa...) Juorutoimittajia hemmotellaan, ei tarvitse arvailla mikä kenenkin ministerin miehen nimi olikaan tai kuka onkaan tuo daami kansanedustajan käsipuolessa, koska kaikki vieraat kuulutetaan nimellä sisään. Iltapukueleganssi oli kuten Suomessakin, tosin mielestäni kansallispukuja oli enemmän. Virolaiset kansallispuvut ovat aika hienoja, etenkin miesten pukujen pitkistä takeista tykkään. Esim. tästä linkistä voi käydä katsomassa, minkä tyyppisissä vaatteissa presidentin vastaanotolla biletettiin.

Täkäläiset presidentin itsenäisyyspäiväjuhlat eroavat suomalaisista siten, että kun Sauli joutuu kutsumaan koko porukan kämpilleen, Toomas Henrik saa vaihtaa paikkaa vuosittain. Viime vuonna taidettiin juhlia Tartossa, tänä vuonna Tallinnan Estonia-teatterissa. Tosin Saulikin joutuu tänä vuonna päättämään uuden juhlapaikan, normaalin residenssin ollessa rempassa. Mitä jos Sauli vuokraisitkin vaikka laivan? Siinä matkalla Tallinnaan ehtisit hyvin kätellä porukan, kävisitte poimimassa Toomas Henrikin ja Evelinin mukaan ja juhlisitte yhdessä veljeskansojen päämiehinä? Voisitte vaikka suunnitella edessä häämöttäviä 100-vuotisjuhlia. Toki samalla voisi poiketa hakemassa tuliaiskonjakin ja sikarit Viinalinnasta, kutsuvieraatkin varmaan tykkäisivät.

Ei kommentteja: