torstai 5. heinäkuuta 2012

Torilla tavataan!

Kävimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa lähitorilla. Lähin torimme on Keskturg, suomeksi keskustori, jonne kävelee meiltä kymmenessä minuutissa. Mitä olinkaan missannut, kun en ollut aiemmin käynyt!

Virolaisesta torista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Mustamäen legendaarinen tori, josta suomalaiset roudasivat piraattilevyjä, -verkkareita ja venäläistä tupakkaa villillä 90-luvulla. (Nykyään torista on rempattu kuulemma ihan asiallinen ostoskeskus, ei ole tullut vielä poikettua.) Myös Keskturgin valikoima on laaja, mutta piraattituotteita näkyi vähemmän. Sen sijaan käytettyjä vaatteita olisi ollut tarjolla, samoin uusia, matkamuistoja, leluja, laukkuja, käsitöitä jne. Mutta se ruoka! Jos haluaa tuoretta ja laadukasta halvalla, pitää mennä nähtävästi torille. Kauden vihanneksia oli laajasti myynnissä, samoin esim. leivonnaisia. Ostimme symppikseltä venäläismummolta pussin uusiaperunoita parilla eurolla, kaupan päälle saimme suolakurkut (tai pikkuneiti sai, tosin isi sen taisi lopulta syödä). Toiselta symppismummolta ostimme pilkkahintaan neidille käsin kudotut villasukat. Katselin ensin, että onpa hieman tyyriit, 16 euroa pari (Suomessakaan ei ehkä lasten sukista pyydettäisi kuin kymppi, kai). Sitten totesin, että siinähän on PILKKU. Hinta sukista siis 1,60 euroa. Ostimme. Mummolle jäi vielä kymmenen senttiä tippiäkin, kun emme huolineet 1,70 eurosta rahaa takaisin. Ystäväpiirille on syntynyt, ja syntyy lähitulevaisuudessakin, aika monta vauvaa, joten tämä kutomistaidoton asiakas kiittää ja tulee varmasti takaisin.

Sisällä kauppahallissa oli tarjolla jos jonkinlaista juustoa, leipää, makkaraa, munia, voita jne. Ahkera kaupantekijä myi meille puolikkaan sulguni-juuston, jota olimme aiemmi maistaneet Pirosmani-ravintolassa ja hyväksi todenneet. Georgialaisperäinen herkku, jota voi syödä raakana tai halloumin tapaan paistettuna. Sitä sitten paistoimme "kevyehköksi" iltapalaksi. Niin hyvää. Kalahallissa kävimme tällä kertaa vain vilkaisemassa, mutta palaan saaliin toivossa apajille varmasti myöhemmin. Pitää vain ensin tarkistaa kalalajien vironkieliset nimet. Heik näytti olevan suosittua, mitä sitten onkaan.

Mutta se lihaosasto! Melkein tippa linssissä katselin kaikkia niitä ihania tuoreita possunkylkiä, kinkkuja, naudanpaisteja ja jauhelihalaareja. Unohtamatta niskaa, potkaa, etuvarttia, luita jne. Lihakirves heilui ja siivutuskone soi. Ah. Mukaan lähti noin puoliska naudan sisäfile, josta mies paistoi taivaalliset pihvit uusienperunoiden kaveriksi. Nautimme hartaina, ja päätimme, ettemme täällä enää koskaan osta kaupasta lihaa, paitsi ehkä koiralle, jonka mielestä ei ole pötköjauhelihan voittanutta. Tosin siitäkin tulee varmasti torin ystävä, kun tuon sille seuraavalta keikalta tuliaisiksi muutaman maukkaan siansorkan tai -hännän. Torishoppailu vie ehkä vähän enemmän aikaa kuin markettikierros, mutta kannattaa. Tällä viikolla käväisin jo toistamiseenkin paikalla, hain leipää, miehelle synttärikakun, kylästelyä varten tuliaispullat, mansikoita ja kilon luomujauhelihaa, josta tuli petohyvä mureke.

Ja vielä random-havainto torimatkalta: virolaiset naisethan ovat ainakin Suomessa tunnettuja kauniista pukeutumisestaan, johon kuuluu lähes aina korkeat korot. Samaa tavoittelevien kannattaa vilkaista alaspäin liikkuessaan mummotiheydeltään korkeissa paikoissa, kuten torilla. Virolaisten vanhojen naisten jalat eivät ole lasten katsottavaa. Oman mummuvainaani varsin huomiotaherättäneet vaivaisenluut olisivat olleet porukassa kevyttä kamaa. Huh. Tosin tähän saattaa vaikuttaa myös se, ettei nykyisten mummojen nuoruudessa aina ollut saatavilla sopivia kenkiä, ja liian isoilla tai pienillä kengillä pilaa jalkansa myös helposti. Lisäksi nykysukupolvi joutuu harvemmin niin raskaisiin ruumiillisiin töihin kuin mummot ovat joutuneet nuoruudessaan.

Toinen random-havainto: ainakin tältä torilta loistivat poissaolollaan kerjäläiset, jos sellaisiksi ei lasketa torille vievien katujen varsilla päivystäneitä, kukkakimppuja kaupanneita mummoja. Enkä minä laske, voisin hyvinkin ostaa sellaiselta kukkakimpun, jos niissä ei olisi (käsittääkseni) vaarantuneita tai uhanalaisia luonnonkukkia. Saunavihtakauppiasta jäin kaipaamaan, citysaunaankin olisi kiva saada aitoa koivun tuoksua joskus kesän kunniaksi. En tosin tunne virolaista vihtakulttuuria, ties vaikka eivät vihtoisi ollenkaan.

Ensi viikosta alkaen blogini oletettavasti hiljenee noin kuukaudeksi. Vietämme kesälomaa akselilla Viro-Suomi-Puola, kovin tarkkoja aikatauluja kaikille siirtymille emme ole vielä tehneet. Törmäillään siis lomien merkeissä!