perjantai 3. elokuuta 2012

Pari huomiota tältä päivältä

Meinasi päästä jokunen ruma sana jokusella kielellä tänään. Jos tämä kansa ei kuole hyssälöitsijöiden oletusten mukaan viinaan, niin lääkäreiden puutteeseen kuolee. Meillä on melkein kaiken kattava expat-sairasvakuutus, mutta hittoako mä sillä teen, jos lääkäriin ei pääse.

Varasin eilen pikkuneidille lääkärin paikallisesta yksityislääkärikeskuksesta. Neiti hankki itselleen lomamatkan loppupuolella sitkeän yskän, ja on lisäksi pidellyt korviaan, mikä voisi kieliä korvatulehduksesta. En kuitenkaan mennyt lääkärille mitenkään huolesta sykkyrälä, neidin vointi on muuten ollut ihan hyvä, ei kuumetta tai vastaavaa. Lampsimme iltapäivällä lääkärikeskukseen, joka sijaitsee tuossa ihan kävelymatkan päässä. Toiveissa oli ainakin tarkistaa korvat ja kurkku, etteivät vaikuta tulehtuneilta. Eipä sellaisen vuoksi viitsi Mustamäen lastensairaalan ensiapuunkaan mennä. 

Mutta ei niin ei. Kyseinen lääkäri ei kuulemma ota lainkaan vastaan alle 18-vuotiaita potilaita, siis se, jolle neidillä oli aika varattuna. Lastenlääkärit olivat kuulemma kaikki firman toisessa keskuksessa, ja ensimmäiset vapaat ajat tietenkin vasta viikonlopun jälkeen. Ei olisi keljuttanut ollenkaan niin paljon, jos olisin vähääkään voinut epäillä jonkinlaista kommunikaatiokatkosta varaustilanteessa. Nyt sekään ei vaikuttanut kovin todennäköiseltä... Ensinnäkin: puhuin koko varauksen ajan englantia varmuuden vuoksi, vastaanottohenkilö puhui myös hyvää englantia ja varmasti ymmärsi mitä sanoin. Toiseksikin: annoin neidin syntymäajan ja isikukoodin varauksen yhteydessä. Jos henkilö on syntynyt vuonna 2010, hänen voisi ehkä päätellä olevan alle 18-vuotias. Lisäksi sain kännykkääni varausvahvistuksen neidin koko kolmella etunimellä, varauksen tein kuitenkin vain kutsumanimellä, joten jostain rekisteristä se nimi on luultavasti isikukoodin perusteella haettu. 

Kolmas asia, joka puhuu henkilökuntaa vastaan, on se, että tarkistin vielä erikseen, että onhan tämä lastenlääkäri, ja sanoin jo heti kärkeen, että tarvitsen ajan hieman alle kaksivuotiaalle lapselle. Vastaanottoon asti ei siis ollut mennyt tieto siitä, että lääkäri pelkää lapsia. Onneksi kyse ei ollut tämän vakavammasta asiasta. Seuraavaksi hankin jonkun internetpikakurssin aiheesta "korvalampun käyttö ja lasten korvatulehdusten diagnosointi for dummies" ja lakkaan vaivaamasta järjestelmää vain varmuuden vuoksi. Kele. Varaan uuden ajan, jos tarvetta ilmenee, mutta en saman firman lääkäriltä. Enää ikinä.

Lekurisekoilusta kimpaantuneena lähdin neidin kanssa Kadrioruun leikkipuistoon, mistä neiti ei pistänyt pahakseen. Puistossa neiti löysi kaverinkin, noin nelivuotias pikkupoika päätti adoptoida hänet siskokseen saman tien. Kaveruksilla vaikutti olevan ihan hauskaa yhdessä, mitä nyt lapiosta tuli vähän riitaa välillä. 

Lasten suustahan kuulee totuuden tunnetusti. Minä sain kuulla totuuksia kielitaidostani tänään. Noin puolisen tuntia minun kanssani juteltuaan tämä pikkujätkä totesi, että "täti, sä et taida olla virolainen". Vastasin, että en ole, olen suomalainen ja tämä pikkutyttökin puhuu oikeastaan vain suomea. "Niin, kun sä et muistanut miten sanotaan suihkulähde (purskkaev), niin mä ajattelin että sä olet varmaan jostain missä ei ole suihkulähteitä". Nelivuotiaan pistämätön logiikka :) Totta puhuen, eipä tuolla kotikylällä paljon suihkulähteitä ollutkaan ...

Huomasin myös, että virolaiset ovat ihan sokerista. Siinä puistoillessa, pilvisessä mutta lämpimässä säässä, jostain pilvestä ripsaisi muutaman pisaran vettä. Vilkas puisto muuttui minuutissa ihan autioksi, sinne ei jäänyt meidän lisäksemme kuin se pikkuneidin ominut nuorimies ja joku äiti ihan pienen, konttaavan poikansa kanssa. Muut hävisivät kuin ilmavaiva autiomaahan. Kummallista. Ja vettä tuli tosiaan sen verran, että pisarat olisi pystynyt väistelemään. Ehkä tämä selittää sen, miksi leikkipuistossa oli aina kevättalvella rauhallista: pieni räntäsade ei meikäläistä haittaa, mutta ehkä se täkäläisittäin on sitten jo liikaa.

Pieni neiti päätti muuten ilmoittaa puistosta lähtiessä, että "ei taha!" Eli ei tahtonut mennä kotiin, mutta aika virolaisesti se sen ilmaisi. Ehkä kieli tarttuu huomaamatta noin pienelle, olihan se varmaan tunnin leikkinyt uuden kaverinsa kanssa vieraalla kielellä. Aika hyvin tyypiltä, joka on oppinut muodostamaan kunnollisia lauseita äidinkielelläänkin vasta ehkä kuukausi sitten.

2 kommenttia:

Ompo kirjoitti...

Mistähän meidän neiti on oppinut viroa, kun esim. mies on "mees" ja jotkut muutkin diftongit ovat perin virolaisesti äännetty ;)

Mutta nopeasti se kieli varmasti lapsille tarttuu, ja hyvinpä se on ilmeisesti sullekin sisäistynyt.

LK kirjoitti...

Äkkiä se tässä sisäistyy, eikä tuo toisen suomalais-ugrilaisen kielen puhujalle ihan ylivoimaista ole. Olen muuten sitä mieltä, että viron ääntäminen on lapselle helpompaa kuin suomen. Helpompi sanoa mees kuin mies, töö kuin työ ja vöö kuin vyö... Jne. Luulenpa, että jos pienen neidin (tai teidän pienen neidin) laittaisi vironkieliseen päiväkotiin, se oppisi õ-äänteenkin puhtaasti, minulle se tuottaa vaikeuksia ainakin vielä.