Virolainen musiikki ansainnee muutaman sanan. Kovin paljon täkäläistä musiikkia ei Suomessa kuule, ehkä Euroviisu-tähti Ott Lepland (löydetty muuten Viron Idolsista) lienee joillekin tuttu ja Ewert and the Two Dragons -niminen bändi näytti vierailleen jokusilla festareilla viime kesänä Suomessakin. Varmaan kansainvälisesti suosituin virolainen kevyen musiikin artisti lienee tällä hetkellä Iiris Vesik, josta minulle tulee mieleen lähinnä Björk ensimmäisen soololevyn aikoihin, tosin vähän popimmin tuotettuna.
Paljon täällä musiikkia tehdään, ja musiikki vaikuttaisi olevan virolaisille tärkeä juttu. Hattua täytyy nostaa kaikille, jotka itsensä elättävät esiintymällä 1,3-miljoonaiselle kansalle... Suurin osa virolaisesta musiikista menee minulta vähän ohi, se on sellaista vähän mitäänsanomatonta tanssipoppia minun korviini. Muutamia bändejä olen kuitenkin oppinut tuntemaan, tässä tähänastisen virolaisen levyraatimme satoa.
Ensinnäkin: Palju õnne, Kukerpillid ja Meie Mees! Tänä vuonna merkkipäiväänsä juhlistaa ainakin kaksi virolaisyhtyettä, joiden konserttikiertueita on mainostettu ympäriinsä. Kukerpillid täyttää kunnioitettavat 40 vuotta, se on jo mille tahansa kevyen musiikin yhtyeelle varsin pitkä ikä. Kukerpillid on edelleen ilmeisen suosittu, soittelevat folk-henkistä musiikkia, lähinnä omaa tuotantoaan. Vaikutteita on bluegrassista, ameriikan folkista, virolaisesta kansanmusiikista jne. Taloudessamme yhtyettä kuunnellaan jonkin verran, sillä pikkuneidille ostettiin virolaisten lastenlaulujen levy, esittäjänä juurikin Kukerpillid. Ihan riemastuttavan iloista meininkiä, neiti tykkää tanssimisesta joten levy on kovalla käytöllä. Kyllähän tätä ihan kuuntelee, jaksan silti ihmetellä, kuinka yhtye on pysynyt "pinnalla" kaikki nämä vuodet.
Toinen merkkipäiväyhtye on Meie Mees, josta minulle tulee mieleen ensimmäisenä suomalainen Turo's Hevi Gee. Soittelevat siis lähinnä vironkielisiä covereita kansainvälisistä hiteistä. En oikeastaan tiedä, onko kyseessä varsinainen huumoribändi vai ei, mutta huumorilla se on pakko ottaa. Musiikin taiteellisista ansioista en mene sanomaan mitään. Meie Mees täyttää 15 vuotta, sekin varsin kunnioitettava ikä. Meille ilmestyi myös tämän bändin kokoelmalevy, jota olemme autossa kuunnelleet ja naureskelleet. Erityinen suosikkimme on kappale Valge Mersu, jota ei valitettavasti löydy kyseiseltä kokoelmalta. Se kertoo ajelemisesta (lainatulla) valkoisella Mersulla, jonkinlainen autopeden sielunmaiseman kuvaus, 2010-luvun virolainen "Teuvo, maanteiden kuningas". Tutustuimme biisiin, ja sitä kautta yhtyeeseen, sattumalta YouTuben kautta, ja on aina hauska oivaltaa jotain uutta näitä kuunnellessaan. Esim. Moskva-kappaleen (tunnetaan Suomessa ainakin Frederikin (?) versioimana Volga-nimellä) "Kremli müürid punased, esmaspäevad sinised" oivaltaminen kirvoitti meiltä monet naurut. Emme siis niinkään kuuntele tätä musiikin, vaan lyriikan vuoksi, mikä sekin on varmaan monen virolaisen mielestä lähinnä säälittävää...
Kuten olen jo aiemminkin tainnut mainita, virolainen musiikki on yleisesti ottaen kevyempää kuin suomalainen tänä päivänä. Tai no, tehdään kait Suomessakin paljon iskelmäpoppia, mutta en valitettavasti ole musiikkityylin suuri fani. Yhden hitin poppi-ihmeitä on täälläkin, ilmeisesti ainakin kauniita tyttösiä, jotka valjastetaan laulamaan levyllinen musiikkia ja sen jälkeen keskitytään edesottamuksiin lähinnä juorulehtien palstoilla. Eilen katsellessamme ETV2:lta Eesti Top 7-listaa totesimme kuitenkin, että paljon muunlaistakin on nyt pinnalla. Olimmekin jo kuulleet Lähen ja Tulen -hitin Põhja-Tallinn -nimiseltä rap-ensembleltä, se on ollut iso hitti ja pitkään listaykkösenä, samoin kuin saman bändin Nii Lihtsalt Ei Saa. Joku suomalainen räpäyttäjä saisi tehdä näiden kanssa yhteisen biisin, voisi olla hauskaa kuultavaa. Vironkielisestä rapista en kyllä kovin montaa sanaa selvää saa, mutta ainakin alaa suuremmin tuntemattoman korvaan pojilla on hyvä flow. Toinen yllättävänkin raskasta musiikkia soitteleva bändi oli mukana uutena tulokkaana, Maxtraktorin Liquid Star ei mielestäni tarjonnut musiikkityyliinsä sinällään mitään uutta, mutta ihan kuunneltavaa tavaraa silti.
Sitten suomalaisen melkeinpä pakolliseen "mitä elefantit ajattelevat meistä"-osioon. Suomalaista musiikkia kuulee Virossa jonkin verran radiosta, näitä samoja HIMejä ja Rasmuksia, joita voisi kuvitella kuulevansa muuallakin Euroopassa. Joskus kauan sitten suomimusaa kuunneltiin enemmänkin, kuulemma esimerkiksi Dingolla on/oli täällä oma fanipohjansa (joka tosin lienee vanhentunut samaa tahtia itse orkesterin jäsenten kanssa). Laulajatar Mari-Leen teki Dingo-hitti Levoton Tuhkimon vironnoksen, Rahutu Tuhkatriinu, jokunen vuosi sitten, ja se oli isohko hitti silloin. Sopii googlata, hauskaa kuultavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti